Sellaista poden. Tai podin eilen. Palattiin Tapaninpäivän iltana kaupunkiin miehen päivystyksen vuoksi, mutta olisi niin ihana ollut viettää viikonloppu vielä maalla. Toisaalta halusin eilen vielä pitää tiukasti kiinni joulusta enkä laskea sitä mihinkään. En saanut mitään järkevää aikaiseksi. Kamala pyykkipino odotti pesemistä ja laukut purkamista. Suklaata kului. Toisaalta taas teki mieli pakkailla vähäisetkin joulukoristeet takaisin laatikoihin. Sen sijaan kuitenkin asettelin tonttulakin pikkuneidin päähän ja kaivelin pakastimesta valmistaikinan jonka olin sinne varannut piparkakkutaloa varten jota en koskaan ehtinyt tehdä. Sitten laitoin viimeisen kerran joululaulut soimaan.
Ja niin me leivottiin pipareita :)
Jotenkin kiva että tänään olotila tuntuu normaalilta. Pyykkikone laulaa ja tekee mieli lenkille. Vaikka aamulla vielä joulukahvit keittelinkin, valotähti koristaa edelleen keittiön ikkunaa jos vanhat merkit paikkansa pitää, koristaa vielä maaliskuussakin ja jouluruokien rippeet jalostetaan tänään vielä ruoaksi, ajattelin silti että annan joulun mennä. Sieltähän se taas tulee, enää yhdeksän kuukautta ja ainakin IKEAan pääsee jo nostamaan joulufiilistä! ;)