Raksapäivitystä

Raksalla onkin tapahtunut paljon sitten viime päivityksen.

Väliseinät ovat nousseet ja valut tehty. Ikkunatkin on vihdoin tulossa. Ikkunatilauksen kanssa oltiin hieman myöhässä, karmit ja lasien aurinkosuojat pohdituttivat pitkään. Kaikilta toimittajilta ei saanut niin korkeita yksiosaisia ikkunoita kun olohuoneeseen haluttiin. Onneksi löytyi edes se yksi. Toisaalta hyvä että saatiin lattiavalut pois alta ennen ikkunoiden asennusta joten ei tarvinnut niin runsaasti suojailla ja peitellä. Ja kevättuulikin pääsee näin vielä hetken kuivattelemaan lattioita. Lattiavalut ylemmissä kerroksissa on tehty tänään, alin kerros valettiin kuukausi takaperin. Ikkunoissa päädyttiin täysalumiinikarmeihin harmaalla struktuuripinnalla. Sisäpuolella myös sama harmaa karmeissa, paitsi makuuhuonekerroksessa valkoinen. Keittiön ranskalainen parveke tulee aiheuttamaan pohdintaa seuraavaksi, miten kapeisiin alumiinikarmeihin saa kiinnitettyä parvekkeen edessä tarvittavan kaiteen? Ei mitenkään. Tietää Pelle Pelottomalle töitä :)

Olohuone

Takka on pintaa ja piippua vaille valmis. Se että takan kävi tekemässä  takkamestari Pohjanmaalta toiveidemme mukaisesti, säästi meille valmistakkoihin verrattuna noin puolet hinnassa. Kulmaan olisin halunnut hissiluukun mutta tekijä ei tätä suositellut koska takasta halutaan mahdollisimman iso hyöty. Kaunis se hissiluukku olisi ollut.

Takka... takana portaikko

Keittiön pinnat ja aamiaiskeskus alkavat vihdoin mielessäni muotoutua. Vaikka aluksi halusin betonia, betonia, betonia everywhere, mieli muuttui ja päädyimme valitsemaan himmeän marmorikuvioiset valkoiset kvartsitasot keittiöön. Välitila aiheuttaa vielä pohdintaa.  Aamiaiskeskus on tulossa keittiötoimittajaltamme Noblessalta.

Maman spa, niinkun mies tätä tilaa kutsuu (kylpyammeen paikka)

Kaikista lattiapinnoista en oikein vieläkään osaa sanoa. Pitäisi kuulemma olla jo päätettynä! :) Mikrosementtipintoja mietittiin paljon, portaisiinkin jos olisi betoniportaisiin päädytty. Sitten mikrosementit jo hylättiinkin kunnes pääsin naapuriin katsomaan miten kaunista jälkeä siitä itse asiassa syntyykään... Eli se ei vielä ole pois suljettu.

Alimman kerroksen lattiaan tulee laattaa, kaikkialle.

Master bedroomin kylppäriiin luultavammin tulee lattiaan valkea kuuskulmalaatta ja seinään fasettihiottu kiiltävänvalkoinen metrolaatta. Alunperin ajatukseni oli tästä metrolaatasta keittiön välitilaan mutta se vaihtui lennosta toisaalle. Kylpyammeeksi valkoinen ovaali.
Makuuhuoneiden ja ylimmän kerroksen lattia-ajatukset lyö vielä tyhjää.


 Portaikon ikkunasta

 
Earlier today... lattiat valettu

Onhan se paljon että joka päivä saa jotain päätettyä, vaikka edes yhden asian. Sieltä se valmistuu, muutama kuukausi ja muutama päivitys enää! :)
Lopputulos jänskättää!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Polkka

Skumppalasin ääreltä hei! Pian on päättymässä tiistai joka on sisältänyt mukavasti arjen timantteja. Jotta en kuitenkaan pääse liikaa leijumaan, päivä on päättymässä uuden kodin lukkopohdintoihin ja pyykkien lajitteluun :)

Kampaajalla käynti on nykyään ihanaa. Ennen en siitä niin välittänyt, se oli lähinnä vain kuukausittainen välttämätön paha. Nyt siitä on muodostunut maman oma hetki jolloin kukaan ei vaadi mitään ja saan uppoutua ihan omaan maailmaan lehtien, hyvän kahvin ja mukavan rupattelun parissa. Tänään juuri muisteltiin kampaajani Sannin kanssa yhteistä taivalta jota on kestänyt pian neljä vuotta. Miten onnekas olenkaan että löysin juuri Sannin! Neljässä vuodessa Sanni on todistanut hiusteni ihmeellisen muutoksen, sekä hänen aikaan saamansa että hormonien aiheuttaman. Piikkisuora, liukas ja itsepäinen tukkani on muuttunut hitaasti mutta varmasti luonnokiharaiseksi karkeaksi leijonanharjaksi. Raskauden- tai imetyksenaikaista hiuskatoa ei todellakaan ole ilmaantunut. Päinvastoin, uutta hiusta ja kiharaa on ilmaantunut hankaluuteen asti.

Olin lykännyt radikaalimpaa hiustenleikkuuta kuukausi kerrallaan vaikka se on mielessä tikittänyt pitkään. Annoin leikata aina vain vähän kerrallaan. Ja silti hiukset on lähes aina nutturalla! Mikä siinä onkin että se pätkäisy tuntuu aina vaikealta ja haikealta. Viime kuussa ennen reissua kampaajalla käydessä tekosyyni oli että 'Kun on ne pikkutyllerön 1-v kuvauksetkin perhepotretteineen tulossa, säästetään vielä pituutta... Ens kerralla sitten!' Heh. 

Harjakaan ei enää tahtonut kulkea lävitse. Nyt ei ollut enää tekosyytä joten päästin Sannin toteuttamaan sen mistä on pitkään puhuttu. Mies huusi perääni vielä viime hetkellä ennenkuin hyppäsin autosta ulos että tee mitä vaan mutta ethän otsista leikkaa :) Taisi edellisellä kerralla väsyä tuskasteluuni otsiskriisissäni. 
Naps vaan ja polkkahan siitä tuli. Ei tullut otsista, olen vihdoin oppinut virheistäni. Nyt tuntuu hyvältä. 

Vielä kun kotimatkalla pääsin piipahtamaan muutamassa Fredan lempiputiikissa ja kotiin tullessa mies oli hoitanut kaupassakäynnin ja ruoanlaiton, päivä oli jo reilusti plussan puolella. Eikä siinä kaikki, oli kaupassa käydessään hakenut skumppapullonkin koska tuntui siltä. Siinä kohtaa melkein jo tanssin.

Lasi tyhjenee ja pyykkipino odottaa, ja ne mustat sukat lajitteluineen. Ihan just tipahdan maan pinnalle ja siihen normi tiistaimeininkiin ;) 

ps. tämän saa vielä kiinni *tuulettaa* ;)

Yhteistä aikaa

Palataan lomatunnelmiin kun on vielä jonkinlaisessa muistissa.

Se oli rauhallinen helmikuinen lauantaiaamu. Mies ampaisi silmät loistaen työhuoneesta ja sanoi: 'Montrealin lennot on nyt puoli-ilmaiset!' 
Ja ne oli! Lentodiilit on aina vaan huippusivusto! Siitä se ajatus sitten lähti. Reissun järkevyys taisi niiden hintojen siivittämänä lentää ikkunasta ulos. Sunnuntaina meillä oli lennot varattuna. Viis siitä olisiko meillä aikaa tätä matkaa toteuttaa.

Kanadassa meitä vetää puoleensa miehen perhe. Sisko, sekä tädit ja serkut perheineen. Edellisestä serkkujen tapaamisesta Suomessa on jo puolitoista vuotta. Itse matkustin nyt vasta toista kertaa Montrealiin, pikkuneiti ensimmäistä kertaa. Edellisestä reissustani tulee nyt jo kolme vuotta. Silloin matka oli hyvin helteinen sekä F1-täyteinen ajoittuessaan osin kisaviikonloppuun. 

Mies aina leikillään puolitosissaan sanoo että tyttärellä ei ole matkustuslupaa kaupunkiin sen jälkeen kun on täyttänyt 15v. Tämä siksi että kaikki suvun naiset kautta aikojen, jo ties monennessako sukupolvessa, ovat päätyneet Etelä-Pohjanmaalta Montrealiin piikomaan, sukuloimaan tai opiskelemaan, ja jääneet sille tielleen. Todennäköisyydet siis kohdillaan! ;) 

Draken brunssilla...

Nyt ei vielä ollut pelkoa jäämisestä joten sinne siis, tutustuttamaan pienokainen sukulaisiinsa. Palleron kummitäti, miehen sisko, ei valitettavasti ollut maisemissa koska on edelleen reppureissullaan maailman turuilla. Ihmetteli tosin että miksi sinne asti matkustetaan hänen poissaollessaan. Naurahdin että tyllerön 'viisumia' on vielä neljätoista vuotta jäljellä joten we'll be back ;)

I <3 Montreal.
Montrealin matalassa kaupunkikuvassa ja tunnelmassa on jotain niin samanlaista kuin Lontoossa. Kaduilla kävellessäni voin tuntea jotain hyvin tuttua. Paitsi että kuulen ja näen enimmäkseen ranskan kieltä. Voisin hyvin kuvitella Montrealin idyllisen Westmountin kaupunginosan omakseni. Siellä on kaikki tarvittava ja enemmänkin. Aamulla voi kipaista kulman taakse puistojoogaan, noutaa luomuleivän suoraan leipomosta ja maidon maitokaupasta tai vaikkapa piipahtaa walk-in salonkiin pikamanikyyriin. Pääkatu Sherbrooke valloittaa ihanilla, trendikkäillä putiikeilla, leipomoilla ja kahviloilla. Korttelin päästä löytyi mm. tämmöinen ihanuus, among others. Tarvitseeko muuta? Ja kaiken täydentää lyhyt kävelymatka Downtowniin.

Säät ei meitä tällä kertaa suosinut, kelit olivat aivan samanlaiset kun Suomen keväässä. Kevät oli reilusti myöhässä ankaran talven jäljiltä. Mutta toki meidän lähtöpäivänä oli jo t-paitakeli, ja seuraavalla viikolla lämpötilat hipoivatkin kolmeakymppiä. Kuinkas muutenkaan.

Me ollaan matkustelun suhteen hieman yhdistelyfanaatikkoja. Yhteen reissuun ympätään yleensä aina kaksi tai useampikin kohde jos vaan aikataulu sallii. Nyt aikataulu ja jaksaminenkaan ei mitään järkevää komboa sallinut. Silti etsittiin viimeiseen asti lentoja Montrealista johonkin lämpöiseen.
Hyvä että jäi lähtemättä, pelkästään Montrealissa aika lensi kuin siivillä kun tavattiin sukulaisia ja kiiruhdettiin paikasta toiseen. Ja koska meitä ei reissaamassa ole enää vain me kaks. Sitä itse lentäisi vaikka mihin ja milloin, lyhyelläkin varoitusajalla. Mutta pienen raahaaminen lyhyellä aikavälillä lentokentältä toiseen, maasta toiseen, aikavyöhykkeeltä toiseen... Time will come. 

 Seuraava ajatus oli autoilla Bostoniin, New Yorkiin, Niagaran putouksille tai Torontoon. No, nekin kaikki jäi :) Mutta pyrähdettiin sentään isommalla porukalla Quebecin puolelta Ontarioon, viikonlopun minibreikille Prince Edward Countyyn. Se olikin yksi reissun kohokohdista. Matkavinkkinä: Ihana paikka! 

Kaikki Countyn majapaikat olivat täyteen buukattu mutta meille järjestyi tilaisuus yöpyä Norman Hardien viinitilalla. Siellä syötiin hyvin, osallistuttiin henkilökunnan viininmaistelutuokioon ja vietettiin loistava ilta heidän kanssaan. Päästiin myös tarhoilla työn makuun. Autettiin edellisvuotisen kasvuston pois korjaamisessa. Kevät ja uusi kasvukausi tekee tuloaan sielläkin, vehreydestä ei ollut vielä tietoakaan. Mutta eihän ne viiniviljelmät, vaan se itse viini... :) Sitähän siellä on tarjolla ympäri vuoden. 

Seuraavana päivänä ajeltiin viininmaistajaisissa muutamalla viinitilalla ja nautittiin brunssi Drakessa. *TÄSSÄ* muutama syy piipahtaa Prince Edward Countyyn jos seuduille eksyt :)

Itselläni ei ollut ennen tätä matkaa hajuakaan Kanadalaisista viineistä, en rehellisesti sanottuna osannut yhdistää näitä kahta asiaa keskenään. Niin vain kävi että molemmat hullaannuttiin Prince Edward Countyn viinitiloihin ja viineihin. Hardien viinitilan lisäksi tutuiksi tulivat mm. Hinterland Winery, Hubbs Creek ja Longdog Winery. Uskomatonta osaamista! Olen saanut nauttia viinitilamaisteluista Toscanassa, Ranskassa sekä Californian Napassa eikä Prince Edwardin antimet häviä tälle joukolle lainkaan. 
Nämä on näitä matkailun helmiä ja parhainta antia kun tulee positiivisella tavalla yllätetyksi. Vannoimme että palaamme sinne kesäaikaan. Voin vaan kuvitella miten kaunista siellä silloin on.

Valkoista tynnyreistä...

Punaista pulloista...

Kuplia...

Sisältyi reissuun muitakin pieniä helmiä. En ole lätkäihminen, en käy matseissa kuin satunnaisesti... ja tällöinkin yleensä seuran vuoksi.
Saatan ehkä liigakauden lopussa tietää voittavan tiimin nimen, siinä kaikki.

Mutta kun tarjoutuu tilaisuus mennä NHL-peliin, menen varmasti. Pääsimme miehen kanssa viettämään date nightia, kahdestaan peliin. Legendaaristen joukkueiden playoffseja seuraamaan, Montreal Canadiens vs. Ottawa Senators. Täpötäyden kotihallin tunnelman kokeminen oli ainutlaatuista.

Tätä yhteistä breikkiä haluttiin, ja tarvittiin. Sille järjestettiin aika. Mies vaihtoi lomansa ajankohtaa, minä raivasin työvuoroihini pitkän vapaan. Miten mahtava on taas puurtaa yhteistuumin sitä suurinta haavetta, omaa kotia, kohti. Olihan voimaannuttava reissu <3 

Fredagsmys

Mies lähti lempipuuhaansa, levyjä soittelemaan. Tai niin sitä kai kutsutaan, vaikka nykyään levyjen soittelulla ole mitään tekemistä levyjen kanssa. Ystävän ystävän häissä tarvittiin dj'tä ja tämä 'eläkeläinen' otti enemmän kun mielellään pestin vastaan ja lähti muistelemaan miten se homma menikään :) 
Mukavaa rentoutusta tiukan raksailun keskelle. 

Minimii nukkuu, lastenhuone on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Kaikki äidin illan aikana pakkaamat laatikot on pengottu ja sisällöt järjestelty ympäri huonetta. Kirpparilaatikoihin pakattiin pieneksi jääneitä vaatteita ja vauvaleluja. Normaalisti tämä epäjärjestys huhuilisi vaimeasti enkä saisi rauhaa ennen kuin laatikot olisi jälleen kuosissa. Mutta nyt ei tee tiukkaa. Sohvan nurkka kutsuu, vaikka tekemättömiä asioita pulpahtelee mieleen muitakin. Aion myös viettää dieetti-illan. Olivia Pope diet on loistava yksinkertaisuudessaan.

Jos koskaan katsotte Scandalia, tiedätte mitä se tarkoittaa... popcornia ja vinkkua. Tänään vinkku on punkkua ja sohva ja lehti parhaat seuralaiset.
Mama nauttii!

Ihanaa viikonloppua! :) 

Miksi auto?

Sitä on moni kysynyt. Miksipä ei?  

Viime jouluna tyttären lahjakasan äärellä mietiskeltiin miksei tylleröllä ole yhtään autoa? Yleensä kyläpaikoissa kaikkein isoimman mielenkiinnon herätti autot :) 
Siitä se ajatus sitten lähti. Mamallahan oli toki auto jo valmiina mielessä. Alkoi armoton kilpa-ajo Googlen ihmeellisellä radalla malleista ja väreistä. Tiesin Magnin, villinä korttina kisaan pääsi mukaan Vilac. Omaa silmää miellytti eniten Magnin täydellinen, puhtaan valkoinen sävy.  Vilacilla ei ollut vastaavaa. Visuaalisen kilpavarustelun voitti siis Magni.

Se oli siinä. Soitto Porvooseen lelukauppa Riimikkoon ja auton nouto samalla kun ajeltiin Etelä-Karjalaan sukuloimaan. Koska tylleröllä oli tässä vaiheessa ikää vasta vajaa 9 kk, ja rakkain kapistus oli kävelykärry, päätimme hetken vielä viivyttää auton kasaamista. Autostahan tulikin sittemmin loistava 1-vuotislahja. Neiti älysi samantien mitä sillä pitää tehdä. Auto on päivittäisissä leikeissä mukana. Sitä työnnetään, sillä potkutellaan, sillä päristellään ja sitä käytetään kiipeilyjalustana. Meidän pikkuapina on kunnostautunut kiipelyssä jo niin että mm. kiipeää itse syöttötuoliin ja sieltä pois. Siihen ei edes tarvitse autoa jalustaksi, vaan tätä vempelettä käytetään korkeammalle tähyilyyn. Vaikka naksujen noutoon keittiön pöydältä.

Ihan must on tämä menopeli siis meidän tytölle! :) 

Churroja ja valintoja

Aikaeroväsymykset alkaa olla selätettynä. Vain pikkumuru elää vielä tuntia myöhäisemmässä rytmissä, menee nukkumaan myöhemmin mutta nukkuu vastaavasti aamulla pidempään. Se ei ole lainkaan huono asetelma eikä sitä ole lähdetty vielä sen enempää suremaan tai korjailemaan. Itse tein jo heti perjantaina yövuoron töissä, reippaampana kuin koskaan. Ihan paras selviytymiskeino yötöistä on jälleen kerran vanha kunnon jetlag. Aamuherätys töihin olisi ollut painajainen. Tai ainahan se on tämmöiselle aamutorkulle.

Jäi niin kaivelemaan totaalinen vapun unohdus ja vappuherkkujen puute joten pari päivää sitten oli pakko laittaa pata tulille ja churrot sihisemään. Minä nautin, vain suklaadippi puuttui. Tulihan se vappu meillekin :) Parempi myöhään... vai makeampi myöhään? Sekä että. Vapun jälkeiset olotilat saatiin myös kärsittäväksi, hieman eri syistä tosin. Sekä neitikäinen että mies sairastivat vatsataudin alkuviikosta. Mies rankemman kautta, pikkumuru pääsi vähemmällä. 

Raksalla ollaan tyllerön kanssa muutamaan otteeseen pyörähdetty ja ihasteltu loman aikana tapahtunutta edistystä. Katto on pään päällä, alimman kerroksen lattiavalut tehty ja autokatoksen perustukset valmiina. Sähkömies puuhasteli työmaalla koko vapun, samoin meidän ihanan reippaat raksatyypit. Maanantaina saapui takkamestari Pohjanmaalta takantekopuuhiin ja lvi-asentajat samoilta seuduilta. Nyt ollaan jälleen loppuviikossa ja edistystä tapahtunut huimasti, sateisesta viikosta huolimatta. Tässähän alkaa innostua! :) Vaikka onhan talon nouseminen jo jotain hyvinkin konkreettista mutta nyt vasta edistytään niissä asioissa mitä itse olen odotellut eniten! Tuntuu että päivät on täynnä valintojen tekemistä. Ei helppoa mutta hauskaa. Menneiden päivien pohdintoja: portaat ja väliovet. Portaissa ollaan pinnojen sijaan päätymässä lasikaiteisiin, väliovet tulee liukuovina. Vaikka valintojen rajaaminen ja lopullinen tekeminen lukuisista vaihtoehdoista tuntuu välillä hankalalta, on niin törkeän helpottavaa kun saa päätöksen tehtyä. Ja on varma siitä :)

Tähän viikkoon on mahtunut muitakin vastoinkäymisiä kuin epätoivottu vieras George... Aina ei mene niinkuin Strömsössä! 

Ihanaa loppuviikkoa!:)

Back to reality

Joku viisas (Elbert Hubbard) joskus sanoi:

No man needs a vacation so much as the man who has just had one.

Juuri nyt tuntuu tältä. Vaikka lomalta palaamisen haikeus on suuri, on ihan ihan kiva palata kotiin. Siitä huolimatta että takaraivossa tikittää jo tehtävien asioiden paisuva lista.

Nyt yritetään taputella aikaeroväsymykset pakettiin. Herättiin tyllerön kanssa puolen päivän aikaan, mies oli livahtanut raksalle jo aikaisemmin. Pikkumuru on haltioissaan omien juttujensa parissa jälleen. Kreisi äiti hauskuttaa neitiä jammaamalla Yle Teemalta tulevan kasarieuroviisumaratonin tahtiin :)

Kaikki kaupat oli menneet eilen kuudelta kiinni ja tänään ovet edelleen säpissä. Mitähän saa loihdittua kasaan jääkaapista löytyvistä sitruunoista, parmesanista, kanamunista, dijon sinapista...? Ei löydy edes rasvaa jossa churroja paistaisi.

Erilainen vappu. Hauskaa vappua kaikille!