Juhlahuumaa

Sitäpä on tänään ollut, mahdottoman ihanaa <3

Aikamoista härdelliä näistä viime päivistä tulikin, hyvin karnevaalipitoisten viikkojen jatkoksi. Miehen piti jopa pyytää viime viikonloppuna että 'ethän pliis järjestä tulevaan viikkoon enää mitään ekstraa?! :)

Mutta nyt on pikkupalleron ekat synttärikemut vietetty. Pienesti mutta sitäkin lämpöisemmissä tunnelmissa. Kummeista, isovanhemmista, sisaruksista ja serkuista jo koostuikin kiva parinkymmenen hengen porukka yksivuotiasta juhlimaan. Motivaatiokämpän seinät kupruilivat ihanasti jo tästäkin jengistä. Mama nautti, olo on väsynyt mutta onnellinen.

  
Nyt pitäisi pakata. Huomenna suunnistetaan kauan kaivatulle lomalle, työt ja raksailu jää hetkeksi. Appiukko jää talonmieheksi ja raksa jää pysähtymättä hyviin käsiin, siitä olemme erityisen happy. Blogi hiljenee hetkeksi mutta insta luultavammin päivittyy, löydätte minut sieltä nimellä @annasroad. Lento starttaa aamulla tasan klo 06... joten so long vähäksi aikaa muruset <3 

Yks vee täyttä kultaa

Vuosi sitten elettiin hyvin jänniä, kärsimättömiä ja turhauttavia aikoja. Lasketun ajan yli oltiin menty reippaasti eikä minimii antanut mitään merkkejä 
 saapumisestaan. Huomenna tulee pallerolle vuosi täyteen <3 

Uskomaton matka takana. Vauvavuosi oli ennakko-odotuksista poiketen mitä helpoin, käsittämätön suorastaan. Nyt siitä ihanasta pienestä vaaleanpunaisesta kääröstä on kasvanut valoisa, sosiaalinen ja kiltti tyttö. Vauhdikas tahtoneiti. Rakastaa tanssimista ja musiikkia. On ikiliikkuja, järjestelevin energiapakkaus ikinä. Ansaitsee vuoden puuhastelijan tittelin. Hukassa olevia tavaroita kannattaa nykyään etsiä roskiksista tai pesukoneesta. Neiti on täynnä iloa, kiinnostunut kirjoista ja vaatteista, toi tullessaan meidän kotiin pastellin sävyjä. On kiertänyt isänsä pikkurillin ympäri tiukasti. Me ihmetellään ja ihastellaan päivittäin että miten meillä voikin olla näin ihana tytär. 

Vuosi on opettanut meille paljon, tytär on opettanut meille paljon. Kaikki ennen syntymää tehdyt supermamapäätökset heitettiin jo ennen alkumetrejä romukoppaan. Samoin ryppyotsainen, stressaava tai suorittava vanhemmuus. Haluaisin ajatella että nämä vanhemmuuden vasta-alkajat on pärjänneet eka vuoden ihan kohtalaisin arvosanoin.

Perjantaina Niki tulee ottamaan pikkumurusta potretteja. Lauantaina juhlitaan pienesti. Juhlat on valmisteltu hyvissä ajoin. Lahjakin noudettiin jo tammikuussa, instaseuraajat saivat jo silloin sneak peekin Porvoosta ;) 

Osan juhlajärjestelyistä delegoin ja ulkoistin, ihme että osasin. Olen vihdoin oppinut että kaikkia naruja ei tarvitse pitää omissa käsissä. Nyt ei tarvitse stressata, voi keskittyä olennaiseen <3

Jotain vaaleanpunaista...

Heippa! Pääsiäinen tuli ja meni, arki palasi. Kun viimein tajusin että pieni palleroni pärjäisi muutaman päivän isän ja isovanhempien huomassa varsin hyvin ilman äitiä, pystyin relaamaan ja pärjäämään minäkin. Saavutin jopa tilan jossa hieman nautin siitä kovasti hehkutetusta laatuajasta itsekseni. Ei lainkaan yliarvostettua :) Käytin tilaisuuden hyväkseni ja siivosin perusteellisesti, naapurit varmasti kiittelivät hullua pääsiäisnoitaa jolla poppi soi ja imuri lauloi. Töitäkin tuli tehtyä viikon aikana niin että työkaverit vitsailivat että on jollain tainnut mennä numerot sekaisin, 50% työajan sijaan taidan tehdä 150%. Siltä se tosiaan tuntuu nyt, mutta muutaman päivän kuluttua tuo rutistus on kaukainen muisto vain.

Nyt vaaleanpunainen juhlahuuma nostaa päätään kaiken kiireen keskeellä! Luulin olevani ajoissa kaikessa mikä liittyy tyttären 1-vuotis syntymäpäiviin. Niin olinkin. Lahja hoidettu tammikuussa. Koristeet helmikuussa. Kakkutilaus maaliskuussa. Check, check ja check. Mutta kutsut. Pienimuotoinen unohdus ja askartelulaatikon kätköistä kaiveltiin toissapäivänä tykötarpeita myöhäisen työpäivän päätteeksi. Sopiva pikku iltayön puhde. Myöhässä matkaan ja näin mokasinkin uuden vuoden lupaukseni olla jättämättä kaikkea viime tinkaan, tosin vasta huhtikuussa. Yritys hyvä kymppi, todennäköisyys onnistumiseen toki tiedettiin ;)

Kovin vaaleanpunainen viikko edessä valmisteluineen.

Kuten missä tahansa tyttötaloudessa, myös meillä juhla-asun valitseminen tuottaa päänvaivaa ;)

Käykö muille koskaan niin että aikapäiviä sitten sopii samalle viikolle useita asioita ja ajattelee pärjäävänsä niiden kanssa vallan mainiosti? Ja kun se on ajankohtaista, tuntuu että paniikkinappulalle olisi käyttöä ja aika todellakin loppuu kesken? 
Itselläni on sellainen viikko edessä. Itseaiheutettua, thank me very much :)

Ihanaa viikonloppua!

Pääsiäisterkut

Pikaiset pääsiäistoivotukset teille kaikille meidän residenssistä! 

Tällä hetkellä olen vähän pallo hukassa täällä, kävin juuri vilkuttelemassa heipat miehelle ja pikkupallerolle. Sinne ne lähti, pääsiäisen viettoon Pohjanmaan lakeuksille. Itkun siivittämänä. Minun itkun. Enpä uskonut että tästä näinkin vuolas vesiputous saataisiin aikaiseksi, mutta kun asettelin pikkumurun autoon uuteen istuimeensa ja suukotin, oli pakko juosta hätäisesti miehen kainalon kautta pois. Itkua pidätellen raput ylös, heittäytyminen sängyn päälle ja hanat pääsi valloilleen. Katsotaan miten tämä mama pärjää, olen ollut neitokaisesta erossa enimmillään yhtämittaisesti vain yhden vuorokauden, kohta puoli vuotta sitten. Nyt olisi tarkoitus yrittää maanantaihin asti. Olen töissä koko pääsiäisen, ihan itse niin suunnittelin... mutta tämä järjettömän ikävän hinta jonka siitä joutuu nyt maksamaan. 

Drama Queen? ;)
Maybe. Toisaalta napanuora saisi jo vähän löystyäkin, johan pallerolla tässä kuussa napsahtaa vuosi mittariin. Ja äkkiä tämäkin viikonloppu kai menee, kun käy töissä ja tekee rästiin jääneitä kotihommia?
 

Vuosi sitten pitkäperjantaina tultiin synnäriltä kotiin, ikimuistoinen pääsiäinen oli se <3

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille! :)