Tontti. Chapter 1.

Tässä hieman kurkistusta meidän tulevaan projektiin. Koska kaikenlaista yllätystä tupsahtelee nenän eteen lähes taukoamatta, ajattelin etten uskalla kertoilla raksaprojektista vielä mitään. Koska jos tässä mennään pahastikin rocky roadia ja tulee nolo mahalasku raksailun suhteen kyseiselle tontille.
Mutta suuri halu on kaikilla joten antaa mennä, valotetaan projektia pikkuhiljaa. Jos homma kaatuu niin kaatuu täysin muihin faktoihin kuin innostuksen puutteeseen. Budjetti saattaa sanoa kaikista yllätyksistä johtuen morjens jo ennenkuin talo on valmis. Mutta eikös näin aina talonrakennuspuuhissa meinaa käydä ;)



 

Oikealla olevaan pusikkoon on projektimme suunnitteilla

Huhtikuussa tuli siis myyntiin yhdeksän tonttia myyntisloganilla "Merenrantatontteja Espoossa". First of all, Espoossa rantaviivaa mukaelee rantaraitti ja varsinaista merenrantatonttia on harvalla. Eli ilmoitus jo sinällään hieman harhaanjohtava. Tästä tietoisina lähdimme kuitenkin katsomaan. Uteliaisuus, sijainti ja suht edullinen hintalappu suorastaan veti tutkimusmatkalle.



Jokaisella tontilla oli rakennusoikeutta 180m2 + 30m2. Siinä vaiheessa, kun tontit olivat olleet myynnissä vuorokauden, varattuna oli jo 7 tonttia. Tai niin ainakin 'huippuvälittäjämme' sanoi. Oli pakko tehdä suht pikaisia päätöksiä. Ei siellä enää niitä helmiä ollut poimittavaksi.
Pidämme alueesta paljon, ja tonttietsinnät olivatkin meillä keväällä keskittyneet siihen suuntaan. Huippuvälittäjämme (jengimme on nimennyt hänet tällä tittelillä, joten jatketaan sillä) painosti tekemään pikaisen päätöksen, ilman mitään spesifejä faktoja. Alkoi hurja soittorumba. Soitimme suuntaan ja toiseen, rakennusvirastoon, lupaviranomaisille, jokaiselle mahdolliselle rakentamisesta ja maaperistä tietävälle taholle. Mietimme jo ettei tähän hommaan missään nimessä kannata lähteä, liian monta epäilyttävää seikkaa. Skeptisyydessäni soitin jopa eri nimellä esiintyen huippuvälittäjälle kalastellaksemme tietoa ja huomasimme että tyyppi puhui palturia mun aliakselle.  Mutta koska 7 muutakin perhettä otti riskin, ajattelimme että why not. Samassa suossa ollaan sitten. Jos ei ota riskejä jne. Päätösvaiheessa hälytyskellot soivat lujaa pään sisällä ja käytiin läpi varsinainen emotional rollercoaster! Hälytyskellojen kilinä ei ole laantunut täysin vieläkään...

Saimme venytettyä kolme päivää päätöksen tekoon. Tiistaina oli tontti varattu ja perjantaina oli jo huippuvälittäjän kanssa kaupanvahvistukseen varattuna aika. Kaupanvahvistuksessa kävi ilmi että tontille on yritetty jo aiemmin kaikenlaisia mahdollisia projekteja mutta mikään niistä ei ole mennyt läpi. Yet another shock.
Kyseessä on siis iso tontti rantaraitin tuntumassa joka hallinnanjakosopimuksella jaetaan 8 osaan. Yksi perhe osti kaksi vierekkäistä tonttia joten heille nousee hieman muita hulppeammat puitteet.

Siitähän se sitten lähti. Tämä kommuunityyppinen ratkaisu ei missään nimessä ollut meidän ensisijainen vaihtoehto. But location, location... Ajateltiin että tehdään sitten vaikka harjoituskappale tästä :) Varsin nopeasti kävi ilmi että ihan mitä tahansa ei maapläntille saakaan rakentaa. Rajoituksia on tullut paljonkin ilmi. Ostaessamme tonttia jo tiesimme että talon muoto on hieman, hmmm... haastava. Kapea tontti kahden muun talon välissä.
Yllätyksiä tulee koko ajan ja koko ajan varmemmaksi käy että helpointa tietä ei ole valittu.  Mutta näistä lisää seuraavalla kerralla.

To be continued.


"naapurit"

I am sailing...

Vihdoin pääsin uskalsin merelle opettelemaan purjehduksen saloja. Mies purjehtii jo ties kuinka monetta kesää mutta mun opettelu laahaa hieman perässä. Se on ollut täysin olematonta, nolla-linja. Taivuttelu ei ole ollut siitä helpoimmasta päästä, olen aina pystynyt vetoamaan työkiireisiin ja mitä näitä nyt on...

Muistan vielä kun hän aikanaan varovasti kyseli mielipidettäni purjeveneen ostoon. Ei mulla ollut mielipidettä, puolesta eikä vastaan. Olen aina lähinnä vaan pelännyt merta ja sen voimaa. Ja ajoittain kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista isommissakin purkeissa. Maalla, merellä ja ilmassa. Miehelläkin oli vielä varsin tuoreessa muistissa insidentti jolloin hän joutui vierestä todistamaan massiivista pahoinvointikohtausta pienkoneen turbulenssissa jossakin Grand Canyonin yllä. Taisin siis todeta purjevenehaaveisiin että 'kunhan mun vaan ei tarvitse...' And I think he was ok with it.

Lähinnä eilinenkin 'oppitunti' meni niin että keskityin tarkkailuun kun miehet teki kaiken työn. Tavoitteena tällä opettelulla on se että voittaisin fobiani. Ja jospa me joskus kaksistaankin päästäisiin merelle eikä vaan istuttaisi helteisiä kesäiltoja kannella satamassa. Tosin ei siinäkään mitään vikaa ole, that's my kind of sailing ;) Toistaiseksi olen kieltäytynyt lähtemästä merelle kaksin, koska olen ollut totaalisen osaamaton. En ole hyvä uhkapeluri joten sitäkään riskiä en ole ollut valmis ottamaan että jotakin sattuisi. Näin jo uniakin niistä tyypeistä jotka pelastaa merihädässä olevia.

Innostuksen kipinä ainakin leimahti, saa nähdä miten käy. Pahoinvointikaan ei yllättänyt. Onkohan olemassa jonkinlainen 'Sailing for Dummies' opus?
Jospa vielä tämän kesän aikana merelle päästään ihan kahdestaan. Stay tuned ;)

Oodi kummitytölle

Pakko malttaa hetki koneella vaikka sää on jälleen mitä upein! Ihana, ihana kesä! Kolmen työpäivän päässä häämöttää kesäloma vol. 2!

Koneella istumisen syy on kummityttö. Mulla on niin kovin rakas sellainen. Ja eilen juhlittiin jo ripillepääsyä. On se hurjaa miten aika rientääkään. Vastahan neiti oli hädintuskin polvenkorkuinen tyttönen jonka kanssa leivottiin pullaa, tanssittiin muumien ja Titi-nallen tahtiin. Ja otettiin paljon päikkäreitä. Ihana, rakas Emilia. Ilman teiniangsteja selvinnyt neiti on aina yhtä auringonpaistetta.

Löysin muuton yhteydessä laatikoista alla olevan aarteen. Hienosta kirjoitustaidosta päätelleen vuosi on ollut ehkä 2006-2007. En saanut postileimasta selvää. Tämä ihana posti on lähetetty mulle Lontooseen ja Emilia on halunnut jollain tasolla muistaa mun sen hetkistä kotikaupunkia, tai niin voisi ainakin 'double deckeristä' päätellä. Vaikka viisivuotiaana siellä ensi kertaa luonani vierailleena totesi ettei pidä Lontoosta. New Yorkista kyllä ja sinne haluaisikin matkustaa. Sen vuoksi, ehkä pienenä kapinointina, yläkulmassa lukeekin rakastamamme kaupungin nimi. Mistä lie neiti kehittänyt rakkauden kyseiseen kaupunkiin... ;)

En voi tässä valitettavasti mitenkään paljastaa lahjaa jonka rippimuruseni saa. Jos jostain sattuneesta syystä hän on blogiini löytänyt. Meidän perhe on kerännyt kasaan jotain todella kivaa, jota ei vielä rippipäivänäkään täysin paljastettu. Vihjeitä tippuu matkan varrella, mutta lahja itsessään saattaa olla odottamisen arvoinen. Neitokainen lunastaa lahjansa vasta syksyllä.
You'll see. Even I can't wait! En tiedä miten pystyn asian itsekään salassa pitämään! Mutta myöhemmin täytyy täällä ehkä avautua lisää asiasta ;)

Nyt merelle! Ihanaa alkavaa viikkoa! :)

Happy days

'Happy days' fiiliksillä mennään edelleen. Instagram-saldoa viime viikolta :)


Synttärikukat mieheltä <3 Synttäri-illallinen Pastiksessa.

Kirpparilla tienatut eurot hyötykäyttöön. Pakollinen fillarihankinta varastetun tilalle. 

Kummitytön kanssa Haltialan kotieläintilalla.

Sunnuntaiaamun pannari. Ihan maailman paras. Raakamaito rules tässä hommassa. Kokeilkaa vaikka ;) 

4 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

8 dl maitoa

2 munaa

100g sul. margariinia 

Sekoita kuivat aineet. Lisää maito, munat ja jäähtynyt rasva. 200 C, n. 30 min. As simple as that.

Nautitaan vaahterasiirapin ja mansikkahillon kera. Oma omppuhillo on ihan paras mutta varastot ammottaa jo tyhjyyttään. Pian saa lisää :)

Sokerina viikon pohjalla sunnuntailounas Långvikissa. A-luokan seura, hyvää ruokaa ja paljon aurinkoa! 

4th of July

Happy 4th of July to all my friends out there! Have a great day! I'm sipping my morning coffee and thinking of you! Wish I was there :)

Ajatukset palaa Facebook päivitysten myötä muutamaan rapakon takana vietettyyn 4th of July hulinaan. Pari vuotta sitten olimme tyttöjen road tripillä Californiassa ja itsenäisyyspäivän hulinoiksi osuimme San Franciscoon. Mahtavat ilotulitukset pimeän tullen San Francisco Bayn ylle! Aikamoinen spektaakkeli, as you can imagine... :)

Ihanaa päivää kaikille siellä oleskeleville, asuville, matkustaville. Enjoy the day!

 

 

Cup Cakes by Williams-Sonoma

Smell the roses

Tänään on ihan semmoinen 'mannapuuroa ja mansikkaa' fiilis. Ihan äkkiä ei blogin nimi ole kuitenkaan muuttumassa esim. Sugarlandiksi tms. vaikka olotila ajoittain siltä tuntuukin. Eihän sitä nyt voi.... Tämän pessimistin tutka haistaa kaikenlaisia takapakkeja ja pettymyksiä tulevaan raksaprojektiin liittyen jo valmiiksi. Uskokaa pois, Rocky Roadille on käyttöä vielä pitkään.

Tänään illalla kuitenkin fiilistellään Pastiksen herkkujen äärellä muutamia asioita. Sitä että muutto on ohi, rakennuspalavereja pidetty hyvässä hengessä asiaankuuluvien ihmisten kera ja arkkitehtikin 99,9% varmuudella valittu. Arkkitehti jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella ja tunne on molemminpuolinen. Suunnittelu siis alkakoon. Kesäloma vol. 2 on vielä edessä ja nyt on taas aikaa nauttia kesästä. Enää ei tarvitse miettiä pakkaamista, ehkä ihan vähän vaan purkamista. Miten ihanan vapauttava tunne sekin on. Muutama hyperventilaatiokohtaus taisi liukua linjoja pitkin muuttotohinoissa suuntaan ja toiseen, mutta nyt nekin epäkohdat on sivuutettu. Sorted.

Unholaan jääköön se fakta joka ajoittain piinaa ajatuksia, paluu vuokranmaksajaksi. Voi toki olla että pinnaa kiristäisi enemmän siinä vaiheessa kun raksaprojekti viipyilisi sen vuoksi ettei kämppä mene kaupaksi... Ehkä tämä jonkun tuntemattoman bloodsucking insurance company pussiin pelaaminen hetken aikaa on sittenkin parempi vaihtoehto. Näillä mennään.
Today I just smell the roses.