Glögikauden korkkaus

Kahden viimeisen viikon saldona vesirokko, ekat hampaat, flunssa, muutto ja samaan syssyyn miehen työmatka.

Ollaan minimiin kanssa kahdestaan kotona vielä tämä viikko. Toinen meistä on juuri nukahtanut omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Sininen Ikea-kassien rivistö odottaa purkamista ja lajittelua keskellä aulaa ja makuuhuoneessa ei ole paikkaa lattialla mihin jalkansa asettaisi. Pari yötä olen hypännyt sängylle muuttosäkkien yli liitäen. Eilen illalla vauvauinnin jälkimainigeissa taisin nukahtaa jo kesken hypyn.

Nyt en jaksaisi välittää taskeista jotka odottavat tekemistään. Korkkaan glögikauden, nautin viimeisen palan viikonlopun tohinoista ylijäänyttä porkkanakakkua, otan viereen pinon lukemattomia lehtiä ja rojahdan sohvalle. Tai ehkä jätän ne lehdet. Olen vaan. Ja nautin. Kyllä se kauden eka glögi aina vaan maistuu parhaalle.

Raksailua

Hei, oikeesti. Meillä raksaillaan! Puolitoista vuotta tontin ostosta voin vihdoin käyttää raksailu-sanaa lisäämättä lainausmerkkejä. Kaikista farssimaisista käänteistä huolimatta. Näistä yli ymmärryksen menevistä viimeisistäkin käänteistä huolimatta. Kesällä huutelin hieman liian innokkaasti 'Jippii!'. Tontti, chapter 1 postaus taasen oli kauan kauan sitten. En olisi uskonut miten kauan chapter 2 ottaisi aikaa.

Muistan olotilan viime keväänä raskauden loppumetreillä, kun lasketun ajan yli mentiin reippaasti. Päivittäin sain viestejä jotka saattoivat olla vain 'No?' tai 'Joko?' Aivan samaa tuskaa olen tuntenut viime aikoina kun olen kohta vuoden saanut vastailla kysymykseen 'Mites taloprojekti?' Kun ei ole ollut mitään kerrottavaa, pelkää ahdistusta vaan siitä ettei mitään meinaa syntyä. 

Onhan tämä ollut varsinainen matka tähän asti, ei moni uskoisi minkalaiset asiat pinnaa on kiristäneet. Mutta nyt se on virallista, meillä on oikeasti rakennuslupa leimattuna. Arkkitehtikin löytyi piilostaan ja vihdoin rakennusvalvonta käsitteli myös meidän lupahakemuksen. Alussa sanottiin että kaikki tontille rakennettavat erillistalot käsitellään yhtenä kohteena ja samanaikaisesti. Mutta niin vaan on puolella taloista ollut luvat hallussa jo aikaa sitten ja osa hienosti jo noussutkin. Toki tässä asiassa risut menee meidän arkkitehdille asioiden hitaasta edistämisestä. 

Kaunis syksy meni rakennustyömaata ajatellen täysin hukkaan. Viimeisin luku tässä Rocky Roadissa oli se että rakennusvalvonta oli merkinnyt papereihin päivämäärän jolloin lupa viimeistään käsitellään. Sitten naapurit kertoivat meille viikkoa ennen että ei heitä ole kuultu. Meillä loksahti suu auki jälleen pettymyksestä. Lupaa ei siis käsiteltäisi seuraavalla viikolla, odotettuna päivänä. Arkkitehtimme sai kaupungin lupa-arkkitehdin kiinni ja tämä vakuutti kaiken olevan kunnossa, lupakäsittely on kuten sovittu. Mitä sitten uskoa? Naapureita vai lupaviranomaisia. Naapureita tietenkin. Heitä ei tosiaan oltu kuultu. Päivää ennen luvankäsittelyä tuli sitten rakennusvalvonnasta tieto että käsittely venyy siis ainakin kahdella viikolla, sillä nyt naapurien kuuleminen on vasta tehty ja heillä on kahden viikon valitusaika. Erikoista sanon minä. Tiedettiin toki että Suomen hankalimman rakennusvalvontakoneiston kanssa ollaan tekemisissä. Alkoi tuntua jo kiusanteolta. Kuka pelaa aikaa, ja kenelle? Ja niin odoteltiin kahden viikon sijaan puolitoista kuukautta lisää. Puhelimessa ja sähköposteissa kaupungin lupa-arkkitehti sanoi että viimeistään syyskuussa käsitellään. 

Syyskuun toiseksi viimeinen päivä: Tonttinaapurimme soittaa rakennusvalvontaan kysyäkseen milloin luvat mahdollisesti käsitellään. Vain meidän ja heidän luvat seitsemästä talosta edelleen käsittelemättä. Lupa-arkkitehdillä on tylyä kerrottavaa. Molempien lupien käsittely on keskeytetty 3 viikkoa sitten! Se, joka käsittelyn keskeytystä voi pyytää on vain ja ainoastaan asianosaiset itse eli me omalta osaltamme ja naapurit osaltaan. Tai sitten molempien osalta meidän arkkitehti, joka molemmilla on sama. Kukaan meistä sitä ei ole tehnyt. Luvan käsittelyn keskeytyspyyntö on kaupungilla otettu vastaan puhelimitse. 
Sen jälkeen laitettu mappiin Ö, tms. 
MIKÄ ihmeen organisaatio ensinnäkin ottaa tämänlaisen ilmoituksen vastaan puhelimitse?? Käytännössähän siis kuka tahansa voi keskeyttää kenen tahansa lupahakemuksen... Aika mainio käytännönpila.

Asian selvittely jatkuu, onko joku mahdollisesti esiintynyt meidän arkkitehtina ja pyytänyt käsittelyn keskeytystä molempien talojen osalta? Joku joka on tietoinen miten nämä hommat etenee. Joku joka haluaa vain tehdä kiusaa tai hyötyä meidän viivytyksestä.
Ketä voi enää katsoa luottavaisin mielin? Mitä liikkuu ihmisen/ihmisten mielessä joka toimii näin?
Keneltä voi periä takaisin ylimääräisistä vuokralla-asumisen kustannuksista rahoja takaisin? 

Tässä koko asiassa kaupungin rakennusvalvonta esiintyi yhteystyöhaluisena ja pahoittelevana. Ei kuulemma ole koskaan tapahtunut tällaista. Tuli sieltä selityskin tähän soppaan, se ei tosin tyydytä meitä ketään eikä ole uskottava. Meidän case meni käsittelyyn pinon päällimmäiseksi, or so they said. Odotus kuitenkin jatkui vielä tovin.

Jaksaako asiasta nostaa suurempaa haloota tässä vaiheessa, sitä mietitään vielä. Itselläni skeptisenä ihmisenä on montakin salaliittoteoriaa aiheesta sepitettynä :D

Tämä oli jälleen vain viivytys, tästä noustaan. Ja talo nousee. 

Meidän paikka

   
Talvi painaa päälle ja olisi kiva päästä eteenpäin ennen lumien tuloa. Onneksi lööpit tiesivät muutama viikko takaperin huutaa että lämpimät kelit jatkuvat jouluun asti. Silloin minäkin, talvifani, tavoistani poiketen uutiselle huusin 'Jippii!'. Mutta nyt näyttää jo aika viluiselta, joten kilpajuoksu talven kanssa alkakoon.
Pohjatyöt on tehty, seuraavien viikkojen tavoite olisi saada perustukset tehtyä. Mies onkin sopivasti työmatkalla koko ensi viikon...

Mutta on tätä on odotettu! Alkuperäisestä suunnitelmasta ja toiveesta poiketen tulevaa joulua emme vietä uudessa kodissa, tai pääsiäistäkään. Mutta jospa juhannukseksi..? Vaikka tie varmasti tästäkin eteenpäin jatkuu ajoittain kivisenä ja hampaita kiristellen, silti helpotus ja riemu on nyt päällimmäinen tunne! Jokohan me voitais heittää hyvästit tälle "sitku-elämälle"? Voidaanko jo käyttää termiä "nytku". Ikuisuudelta tuntunut tuttu lausahdus "kohta"on nyt! Rocky Road has a new chapter!

Skål vaan! *tuulettaa varovasti*

(Kuvat tontilta otettu syyskuun lopulla)

Omppupiirakka

Ihana sunnuntai! Minimiin päikkäreiden aikana alkoi taas jauhopeukalo syyhytä.

Onko enää omppupiiraiden aika? Vaikka syksy on jo pitkällä, omppuja on vielä runsaasti jemmassa. Eikun tuumasta toimeen! Piirakan maustava kaneli on niin ihanan syksyinen ja joulun odotukseen kuuluva mauste että sopii maustamaan tämänkin sateisen sunnuntain mainiosti. 

Anoppini teki tätä makoisaa piirakkaa ja täytyy sanoa etten ole juurikaan parempaa syönyt. Tosin hänellä on näissä ruokajutuissa aina jonkinlainen magic touch, itse en ikinä onnistu yhtä hyvin vaikka samalla reseptillä yrittäisin. Pyysin kuitenkin ohjeen ja päätin yrittää. Tämän piirakan kruunaa rapea, lähes keksimäiseksi paistunut pohja. Itse en malttanut tietenkään odottaa maistelua pidempään, mutta tässäkin piirakassa yön yli odottelu tekee piirakalle hyvää. 

Ohjeessa mittaillaan cupseilla (US) koska alkuperäinen ohje on kulkeutunut Kanadasta.

Sen minkä piirakka ulkonäköpisteissä häviää, sen maussa voittaa!

My sweet baby

Söpöliina. Hupsuliina. Raksuliina. Äidin rakas. Isin kulta. Tyllerö. Pallero. Naantalinaurinko. Hangonkeksi.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Tasan puoli vuotta sitten, aurinkoisena huhtikuun aamuna, käveltiin isän kanssa Jorvin äitiyspolin ovista sisään. Yliaikaiskontrolliin. Päättäväisin mielin, kotiin en aikonut enää palata ilman pikkunyyttiä. Kaksi vuorokautta myöhemmin kotiin palasi kaks plus yks. Uuden tulokkaan käyttöohjeena rajaton rakkaus.

Tänään olet puolivuotias. Ihana ja ihmeellinen puolivuotinen takana. Miten mahtavaa on seurata joka päivä uusia taitoja ja kommunikoida kanssasi. Vaikka parin päivän ikäisenä kuvattu video sinusta unten mailla saa edelleen kyyneleen silmäkulmaan, on taivaallista seurata uusia ilmeitäsi ja haikeana ihmetellä kuinka olet jo niin paljon muuttunut. Ja nukkuvaa lasta vaan on hellyttävä katsoa edelleen. Tämä äiti liikuttuu päivittäin onnesta. 

 

Heräät aina hymyillen, tunnustelet puoliunisena onko äiti vieressä. Sinut saa hymyilemään ihan kaikki. Little Miss Sunshine. Olet vierastanut toistaiseksi vain kerran, vauvauinnin miespuolista ohjaajaa. Meillä nauretaan paljon, sinäkin naurat. Omaat jo nyt ilmeisen hyvän huumorintajun :) Sovit joukkoon. Isä osaa naurattaa meidät molemmat hyvälle tuulelle vaikka silloin tällöin harmittaisikin.

Olet utelias ja tutkiva. Pää pyörii hyrränä ja silmät bongaa ihmetyksiä missä tahansa ympäristössä. Rakastat vaunukopassa makoilua, silloin kun ne ovat liikkeellä. Muutoin yrität kaikkine voiminesi päästä sieltä ylös (pitäisi varmaan pian hylätä vaunukoppa ja ottaa ratasosa käyttöön).
Jos äiti jumppaisi yhtä paljon päivän aikana vatsalihaksia kuin sinä, voi maailma että voisin olla ylpeä timmistä vatsasta.  Nyt en voi, mutta se on toisarvoista. Kiire kaikkialle on mahdoton, siihen käytät kierimistekniikkaa. Konttausasentoon hakeudut ja pysyt siinä hienosti, mutta eteenpäin et vielä kontaten pääse.

Hiuksesi ovat kovin kameleonttimaiset, vaihtavat säännöllisesti väriä ja laatuakin. Synnyit tummatukkana, nyt sävy on muuttumassa luonnollisella liukuvärjäystekniikalla punertavasta blondiksi. Takkuisia tuulenpesiä selvitellään takaraivolta päivittäin.

 Nukut hyvin, kaksikuisesta olet nukkunut yöt yhdellä herämisellä. Meillä ei ole univelkaa, joskus toki itseaiheutettua. Mutta sinä et juurikaan meitä valvota vaikka välillä heräisit yön aikana kahdestikin. Olet tarkka päivärutiineistasi, päiväunia nukut kahdet tai kolmet päivässä. Puolen vuoden aikana sinut on laittanut yöunille joku muu kuin äiti tai isä vain kahdesti. Tällöin saimme juhlia isän kanssa ystävien häitä isovanhempien ja kummitädin ollessa helliä hoitajiasi. Nukahdat aina omaan sänkyyn mutta heräät meidän sängystä. Katsotaan muuttuuko se kun muutat pian omaan huoneeseen nukkumaan. Meillä on näet oman makuuhuoneen ja sängyn takaisinvaltaamispuuhat mielessä. David Letterman ja Graham Norton muiden muassa odottavat yöllisten talkshow-juttujensa kanssa faniyleisöään takaisin ruudun ääreen. Viimeeksi telkkua katseltiin sängyssä ennen syntymääsi, sittemmin se on ollut mission impossible. Niinkin huimat ajatukset meillä on makuuhuoneen takaisinvaltaamisen takana :) 

 Leluista en henno leikellä valmistajan lappusia pois, ne ovat lelussa se kaikkein mielenkiintoisin elementti. Ikealle kiitos isoista lapuista, pöllö käsinukke on nimittäin aika pop! Laput on lähes yhtä isot kuin pöllö itsessään. Pehmoiset häntäkirjat ovat kirjoista parhaat 'ulokkeidensa' vuoksi, viis kuvista.

Lappurakkaus kohdistuu myös sitterin i-h-a-n-i-i-n lappuihin.
 
Jokainen vanhempi on ylpeä lapsestaan ja myös me isän kanssa hehkutaan ylpeydestä mitä pienimmistäkin asioista. Olet niin kiltti ja mukautuva, jaksamme ihmetellä sitäkin päivittäin. Osaat toki nostaa äläkän, sinulla on runsaasti omaa tahtoa. Mutta melu nousee yleensä vain aiheesta.

Kun sinua harmittaa, tanssitan sinua mm. Michael Jacksonin Liberian Girl -kappaleen tahtiin, se rauhoittaa. Sitäkin kappaletta soitin sinulle paljon kun olit vielä kohdussa. Kaksi muuta suursuosikkia on Lounatuulen laulu ja Pieni Ankanpoikanen, jolle hymyilet vain silloin kun äiti sen esittää. Spotifysta soitettuna se on ilmeisen tylsä. Ja kun  puen sinua ulos, joudun turvautumaan räppimuuveihin. Pukeminen on näet rutiini joka saa sinussa aikaan voimakkaita tunteita. Mutta Mc Koppakuoriainen toimii aina ja yhteistyö sujuu :) 

En malta odottaa mitä seuraava puolivuotinen tuo tullessaan!
 

Love you to the moon and back <3

 

Soseet maistuu

Muistojen laatikkoon on haikeina pakattu eka nuttu ja ekat tennarit.

The resemblance is uncanny... :)

Pullantuoksua

Lauantaina vietetyn kansallisen korvapuustipäivän ja monta päivää jatkuneen pullanhimon innoittamana pyöräytin sunnuntai-iltana korvapuustitaikinan.

Leipominen, tuoreen pullan mussuttaminen ja eräs hassu facebookissa nähty julistus sai ajatukset taas vaeltelemaan. Kahden alakouluikäisen lapsen fitness-äiti päivitti tehneensä jotain ennenkuulumatonta. Tämä ennenkuulumaton tekeminen oli leivonta. Äiti oli leiponut mokkapaloja ja niiden aineksissa ei hänen mielestään ollut mitään muuta ravinnoksi kelpaavaa kuin kahvi ja kananmunat. Lapset olivat kuitenkin nauttineet ja hymy korvissa vedelleet herkkuja. Ei tule tapahtumaan toiste. Kommenttikentässä joku runsaasti peukutuksia kommentillaan saanut sanoi viisaasti: "Kaikkien lasten tulee saada mokkapaloja ainakin kerran. Traumoja tuli vain äidille, lapset ovat onnellisia, terveitä ja tasapainossa ja maailmanjärjestys säilyi. Hyvin tehty."
Peukku!

Meillä kotona leivottiin säännöllisesti, saatiin olla mukana keittiöpuuhissa ja meille opetettiin että ruokaympyrästä on hyvä syödä kaikkea. Kohtuus kaikessa. Mitään ääri-ilmiöitä ei ollut ja kukaan ei koskaan tehnyt laihdutuksesta numeroa. Sitä samaa esimerkkiä haluaisin näyttää myös tyttärelleni. Mikä on ihanampaa kuin yhdessä keittiössä puuhaaminen ja yhdessä syöminen. Itse haluaisin olla se pullantuoksuinen äiti. Sokerin totaalikarttaminen ei toimi täällä. Okei, en ihan heti ehkä ole pikkuneidille opettamassa aamusuklaan merkitystä ;) Se saa toistaiseksi olla äidin oma salainen pahe.

Ilta-Sanomista poimittu Vappu Pimiän lausahdus: 'Haluan olla hyvässä kunnossa, jaksaa ja voida hyvin. Mutta ei se tarkoita sitä, että tavoittelisin sixpackia. En usko, että raejuuston ja jauhelihan avittama sixpack toisi minulle nautinnollisia muistoja vanhana. Mieluummin muistelen hyviä pullia!

Syöminen on ihmisen perustarve. Miksi sitä ei voisi tehdä niin, että siitä nauttii? 

Niin hyvin kiteytetty. Siinä on kaikki. 

Tämä täydellisen harmaa lokakuinen maanantai on kiva aloittaa omatekoisella pumpkin spice kahvilla ja tietenkin korvapuustilla. Ihanaa viikkoa kaikille! :)