10.4.2015

Jotain vaaleanpunaista...

Heippa! Pääsiäinen tuli ja meni, arki palasi. Kun viimein tajusin että pieni palleroni pärjäisi muutaman päivän isän ja isovanhempien huomassa varsin hyvin ilman äitiä, pystyin relaamaan ja pärjäämään minäkin. Saavutin jopa tilan jossa hieman nautin siitä kovasti hehkutetusta laatuajasta itsekseni. Ei lainkaan yliarvostettua :) Käytin tilaisuuden hyväkseni ja siivosin perusteellisesti, naapurit varmasti kiittelivät hullua pääsiäisnoitaa jolla poppi soi ja imuri lauloi. Töitäkin tuli tehtyä viikon aikana niin että työkaverit vitsailivat että on jollain tainnut mennä numerot sekaisin, 50% työajan sijaan taidan tehdä 150%. Siltä se tosiaan tuntuu nyt, mutta muutaman päivän kuluttua tuo rutistus on kaukainen muisto vain.


Nyt vaaleanpunainen juhlahuuma nostaa päätään kaiken kiireen keskeellä! Luulin olevani ajoissa kaikessa mikä liittyy tyttären 1-vuotis syntymäpäiviin. Niin olinkin. Lahja hoidettu tammikuussa. Koristeet helmikuussa. Kakkutilaus maaliskuussa. Check, check ja check. Mutta kutsut. Pienimuotoinen unohdus ja askartelulaatikon kätköistä kaiveltiin toissapäivänä tykötarpeita myöhäisen työpäivän päätteeksi. Sopiva pikku iltayön puhde. Myöhässä matkaan ja näin mokasinkin uuden vuoden lupaukseni olla jättämättä kaikkea viime tinkaan, tosin vasta huhtikuussa. Yritys hyvä kymppi, todennäköisyys onnistumiseen toki tiedettiin ;)


Kovin vaaleanpunainen viikko edessä valmisteluineen.

Kuten missä tahansa tyttötaloudessa, myös meillä juhla-asun valitseminen tuottaa päänvaivaa ;)



Käykö muille koskaan niin että aikapäiviä sitten sopii samalle viikolle useita asioita ja ajattelee pärjäävänsä niiden kanssa vallan mainiosti? Ja kun se on ajankohtaista, tuntuu että paniikkinappulalle olisi käyttöä ja aika todellakin loppuu kesken? 
Itselläni on sellainen viikko edessä. Itseaiheutettua, thank me very much :)

Ihanaa viikonloppua!


12 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia ja ihanat kutsut!! Mä väkertelin eilen myös kutsuja, mutta ihan toisenlaisiin juhliin ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tykkään tosi paljon kutsujen väkertelystä mutta yleensä haluaisin kyllä valmistautua paremmin... Nyt mentiin niillä mitä löytyy :)

      Poista
  2. Ai että miten suloista ja vaaleanpunaista! Maaginen vauvavuosi takana, mitä kaikkea söpöstelyä aika vielä tuokaan pienen tyttären äitinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan söpösteleväni välillä liikaakin... Aika paljon vaaleanpunaista naiselta joka joskus vannoi ettei koskaan pue tytärtään vaaleanpunaiseen :D Nythän sen vasta konkreettisesti tajuaa että mistä ne pienet tytöt ON tehty <3 Ihana, häkellyttävä, maaginen vuosi takana.

      Poista
  3. Mulle käy aina niin! AINA myöhässä kaikessa ja hyvässä uskossa lupaan ehtiä tehdä asioita sitten joskus. Ja sitten kun ne kaikki kasaantuu samaan ajankohtaan... Tuttua huttua siis!
    Ihanat kutsut!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna :) Ei kai me viime tingan syvässä suossa rämpivät koskaan muututa :) Siinä pääsee tehokkuus ihan uusiin sfääreihin kun organiseeraa taskeja minuuttiaikataululla...

      Poista
  4. Äkkiäpäs tämä aika on mennyt jos teillä jo vietetään 1 vee bileitä. Huh aika juoksee.
    Joskus kalenteri on ihan tyhjä joskus totaalisen täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kiitää, aiva liian lujaa. Huomaan miettiväni joka kuukausi että seuraavassa kuussa helpottaa, kalenterissa ei ole niin täyttä... Mutta niin se vaan aina täyttyy. Raksa-ajan toivoisin pikakelauksella ohitettavan mutta tyllerön kanssa toivoisin ajan hidastuvan... :)

      Poista
  5. Ihania mekkoja! Niistä on pienet tytöt tehty <3
    Hyvin sä pärjäsit jos uuden vuoden lupauksesi nyt vasta huhtikuussa mokasit :) Itse en päässyt samaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina mä mokaan, sen vuoksi en mitään lupaakaan. Inhoan omia viime tingan vauhkoamisia niin paljon että nyt yritin. Hyvin pärjäsin ja toivottavasti tämä on vaan lapsus... tästä noustaan vielä ;)

      Poista
  6. Mä unohdan ainakin kerran viikossa jonkin tapaamisen tai muun menon. Yleensä kuitenkin muistan sen niin, että juuri ja juuri ehdin paikalle.
    Suloiset kutsut olet askarrellut.
    Oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi! :) Tunnistan tuon unohtelun ja syyllistyn useasti tuplabuukkauksiinkin... ;) Raskaus vei viimeisenkin ajantajun (ja muistin), palaakohan se koskaan?

      Poista