Told you so!

Kylläpä naurattaa. Nyt. Mutta jos olisi murtuvampaa sorttia, jokin aika sitten olisi saattanut livahtaa muutama turhautumisen kyynel. Blogini ensimmäisestä, ahdistusta ja toivoa täynnä olevasta postauksesta on reilut kaksi vuotta!

Luin tänään vanhoja postauksiani liittyen tontin ostoon ja talosuunnitelmiin. Nyt ollaan tässä, yli puolitoista vuotta myöhemmin. Etenkin jaksoin hihitellä kirjoitukselleni *poks*. Jos mies olisi vahingoniloista materiaalia, hän voisi nyt tosiaankin todeta 'Told you so'. Ja ähäkutti. Mitäs maalailit niitä *pilvilinnoja*. Minun kaikki-mulle-tänne-nyt-heti -luonteeni on saanut hieman nenilleen ja olenkin opetellut kärsivällisyyttä rankemman kautta :) 

Did I jinx it after all? Iloitsemalla ja hehkuttamalla. Vaihtamalla vielä blogin nimenkin, ihan kuin tiedostaen tulevan. Ehkä tämä on universumin kiero tapa ajatella sitä saa mitä tilaa. Vaikka tiedettiin että helppoa ei tule, on tämä sittenkin lyönyt ällikällä. Ihan näin hankalaan ja pitkäpiimäiseen touhuun ei osattu kuitenkaan varautua. Tontin ostosta meni reilu vuosi ennenkuin maapläntillä tapahtui mitään.

 Nuo oli suunnitelmat, mutta syksyllä rakennusluvan saanut pilvilinna näyttää valosuunnittelijan silmin tältä tässä! 

Unelmiemme talo se ei ole vaikka joitakin haaveidemme elementtejä siihen on saatu ympättyä. Sijainti on ihana mutta kaava ja tontti itsessään asettaa kovasti rajoituksia. Vaikkakin talon muoto on haasteellinen, pohjaratkaisusta on pyritty luomaan niin hyvä ja toimiva kuin mahdollista. Kompromissi, se oli päivän sana suunnitteluvaiheessa arkkitehdin kanssa. Nyt seinät on nousseet jo lähelle harjakorkeutta, huippua! 
Talopaketti ei ollut vaihtoehto tälle tontille.

Tämä tapa rakentaa, jossa lapioita yhdellä tontilla heiluu kahdeksan talouden verran... Never again! Vaikka alussa ajatteli että kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Se omaan kotiin pääsy. Olisi sen helpommallakin saanut. Ja nopeammin. Kaikilla on alussa sama päämäärä ja vaikka hieno ajatus on se että kaveria autetaan mäessä ja kaikki sujuu hyvässä yhteishengessä, silti se oma napa on se keskeisin napa. Ja oma edistyminen tärkeintä. Mutta onneksi kaikki ovat ehkä oivaltaneet että 'Hei, näiden kaikkien tyyppien kanssa pitäisi jatkossa vielä asustellakin naapurihengessä' :)

Useasti on kyselty blogini luotaantyöntävää nimeä :)  
Yksi odottaa blogin johtavan armottomaan valitusblogiin. Toinen luulee nimen johtavan leivontablogiin. Molempia se on, vaikka on paljon muutakin. Nyt yli kahden vuoden vuodatuksen jälkeen voin tämänlaisen analyysin antaa. Googlen avulla löydetään blogiini hakusanoilla mutakakku, chili-bataattikeitto, sinua odotan ja tietenkin rocky road. Ne ovat vilkkaimmat väylät.

Mutta se mistä nimi tulee, se tulee ansaitusti siitä kivisestä tiestä jonka jouduimme talokuvioissa tähän asti kulkemaan. Asumiskuvioihissa ja ennenkaikkea rakentamiseen liittyvissä kuvioissa. Kaiken koetun valossa ei tällä voi muuta nimeä olla. Kirjoitin pari ensimmäistä postausta imelän ja mitä epäsopivamman nimen turvin. Se oli *It's all about us*. Nyt vaan hymyilyttää kun ajattelen sitä. Mutta tavallaan sekin kuvaa tätä kaikkea hyvin. Mihinkään ei ole menty helpoimman kautta, jokaiseen tärkeään päämäärään on päästy kävelemällä ensin jonkin matkaa kivistä polkua. Mikään ei ole tipahtanut tarjoiltuna eteen niinkuin se kuuluisa Manun illallinen.

Nyt suloista sävyä tähän Rocky Roadiin antaa tuo pieni minimii, maailman ihanin pikkuihminen. Hän on se kauan kaivattu vaaleanpunainen vaahtokarkki joka Rocky Roadia kuuluu maustamaan. Rocky Roadista on tullut pala palalta makeampi <3