Raksailua

Hei, oikeesti. Meillä raksaillaan! Puolitoista vuotta tontin ostosta voin vihdoin käyttää raksailu-sanaa lisäämättä lainausmerkkejä. Kaikista farssimaisista käänteistä huolimatta. Näistä yli ymmärryksen menevistä viimeisistäkin käänteistä huolimatta. Kesällä huutelin hieman liian innokkaasti 'Jippii!'. Tontti, chapter 1 postaus taasen oli kauan kauan sitten. En olisi uskonut miten kauan chapter 2 ottaisi aikaa.

Muistan olotilan viime keväänä raskauden loppumetreillä, kun lasketun ajan yli mentiin reippaasti. Päivittäin sain viestejä jotka saattoivat olla vain 'No?' tai 'Joko?' Aivan samaa tuskaa olen tuntenut viime aikoina kun olen kohta vuoden saanut vastailla kysymykseen 'Mites taloprojekti?' Kun ei ole ollut mitään kerrottavaa, pelkää ahdistusta vaan siitä ettei mitään meinaa syntyä. 

Onhan tämä ollut varsinainen matka tähän asti, ei moni uskoisi minkalaiset asiat pinnaa on kiristäneet. Mutta nyt se on virallista, meillä on oikeasti rakennuslupa leimattuna. Arkkitehtikin löytyi piilostaan ja vihdoin rakennusvalvonta käsitteli myös meidän lupahakemuksen. Alussa sanottiin että kaikki tontille rakennettavat erillistalot käsitellään yhtenä kohteena ja samanaikaisesti. Mutta niin vaan on puolella taloista ollut luvat hallussa jo aikaa sitten ja osa hienosti jo noussutkin. Toki tässä asiassa risut menee meidän arkkitehdille asioiden hitaasta edistämisestä. 

Kaunis syksy meni rakennustyömaata ajatellen täysin hukkaan. Viimeisin luku tässä Rocky Roadissa oli se että rakennusvalvonta oli merkinnyt papereihin päivämäärän jolloin lupa viimeistään käsitellään. Sitten naapurit kertoivat meille viikkoa ennen että ei heitä ole kuultu. Meillä loksahti suu auki jälleen pettymyksestä. Lupaa ei siis käsiteltäisi seuraavalla viikolla, odotettuna päivänä. Arkkitehtimme sai kaupungin lupa-arkkitehdin kiinni ja tämä vakuutti kaiken olevan kunnossa, lupakäsittely on kuten sovittu. Mitä sitten uskoa? Naapureita vai lupaviranomaisia. Naapureita tietenkin. Heitä ei tosiaan oltu kuultu. Päivää ennen luvankäsittelyä tuli sitten rakennusvalvonnasta tieto että käsittely venyy siis ainakin kahdella viikolla, sillä nyt naapurien kuuleminen on vasta tehty ja heillä on kahden viikon valitusaika. Erikoista sanon minä. Tiedettiin toki että Suomen hankalimman rakennusvalvontakoneiston kanssa ollaan tekemisissä. Alkoi tuntua jo kiusanteolta. Kuka pelaa aikaa, ja kenelle? Ja niin odoteltiin kahden viikon sijaan puolitoista kuukautta lisää. Puhelimessa ja sähköposteissa kaupungin lupa-arkkitehti sanoi että viimeistään syyskuussa käsitellään. 

Syyskuun toiseksi viimeinen päivä: Tonttinaapurimme soittaa rakennusvalvontaan kysyäkseen milloin luvat mahdollisesti käsitellään. Vain meidän ja heidän luvat seitsemästä talosta edelleen käsittelemättä. Lupa-arkkitehdillä on tylyä kerrottavaa. Molempien lupien käsittely on keskeytetty 3 viikkoa sitten! Se, joka käsittelyn keskeytystä voi pyytää on vain ja ainoastaan asianosaiset itse eli me omalta osaltamme ja naapurit osaltaan. Tai sitten molempien osalta meidän arkkitehti, joka molemmilla on sama. Kukaan meistä sitä ei ole tehnyt. Luvan käsittelyn keskeytyspyyntö on kaupungilla otettu vastaan puhelimitse. 
Sen jälkeen laitettu mappiin Ö, tms. 
MIKÄ ihmeen organisaatio ensinnäkin ottaa tämänlaisen ilmoituksen vastaan puhelimitse?? Käytännössähän siis kuka tahansa voi keskeyttää kenen tahansa lupahakemuksen... Aika mainio käytännönpila.

Asian selvittely jatkuu, onko joku mahdollisesti esiintynyt meidän arkkitehtina ja pyytänyt käsittelyn keskeytystä molempien talojen osalta? Joku joka on tietoinen miten nämä hommat etenee. Joku joka haluaa vain tehdä kiusaa tai hyötyä meidän viivytyksestä.
Ketä voi enää katsoa luottavaisin mielin? Mitä liikkuu ihmisen/ihmisten mielessä joka toimii näin?
Keneltä voi periä takaisin ylimääräisistä vuokralla-asumisen kustannuksista rahoja takaisin? 

Tässä koko asiassa kaupungin rakennusvalvonta esiintyi yhteystyöhaluisena ja pahoittelevana. Ei kuulemma ole koskaan tapahtunut tällaista. Tuli sieltä selityskin tähän soppaan, se ei tosin tyydytä meitä ketään eikä ole uskottava. Meidän case meni käsittelyyn pinon päällimmäiseksi, or so they said. Odotus kuitenkin jatkui vielä tovin.

Jaksaako asiasta nostaa suurempaa haloota tässä vaiheessa, sitä mietitään vielä. Itselläni skeptisenä ihmisenä on montakin salaliittoteoriaa aiheesta sepitettynä :D

Tämä oli jälleen vain viivytys, tästä noustaan. Ja talo nousee. 

Meidän paikka

   
Talvi painaa päälle ja olisi kiva päästä eteenpäin ennen lumien tuloa. Onneksi lööpit tiesivät muutama viikko takaperin huutaa että lämpimät kelit jatkuvat jouluun asti. Silloin minäkin, talvifani, tavoistani poiketen uutiselle huusin 'Jippii!'. Mutta nyt näyttää jo aika viluiselta, joten kilpajuoksu talven kanssa alkakoon.
Pohjatyöt on tehty, seuraavien viikkojen tavoite olisi saada perustukset tehtyä. Mies onkin sopivasti työmatkalla koko ensi viikon...

Mutta on tätä on odotettu! Alkuperäisestä suunnitelmasta ja toiveesta poiketen tulevaa joulua emme vietä uudessa kodissa, tai pääsiäistäkään. Mutta jospa juhannukseksi..? Vaikka tie varmasti tästäkin eteenpäin jatkuu ajoittain kivisenä ja hampaita kiristellen, silti helpotus ja riemu on nyt päällimmäinen tunne! Jokohan me voitais heittää hyvästit tälle "sitku-elämälle"? Voidaanko jo käyttää termiä "nytku". Ikuisuudelta tuntunut tuttu lausahdus "kohta"on nyt! Rocky Road has a new chapter!

Skål vaan! *tuulettaa varovasti*

(Kuvat tontilta otettu syyskuun lopulla)