Odotukseni

Odotuksestani pyydettiin kirjoittamaan ja lupasin niin tehdäkin kunhan pieni neiti on maailmaan saapunut. Nyt hän on täällä, kaikki on hyvin :)
Kiitos kaikille hengessä ja matkassa mukana eläneille. Olette ihania <3
Tästä se mullistava matka vasta alkaakin.
 

Pienokaisen odotusaika oli fyysisesti kaikkea muuta kuin Rocky Roadia. Kaikki meni niin hienosti että jopa hieman hävettää sanoa että lucky me. Erittäin kiitollinen olotila. Tiedän että asiat voivat mennä hankalimman kautta ja monen riesana vähintäänkin alkuraskaudessa käväisee pahoinvoinnit.

Itselläni meni alussa pitkään niin että luulin tikkutestien, joita tehtiin useampi, näyttävän virhettä. En uskaltanut ajatella asian vihdoin olevan totta. Mitään tuntemuksia ei ollut, ei pahoinvointia tms. Hajuaisti tosin herkistyi valtavasti ja laitapuolen kulkijoiden 'tuoksuille' yökin Kampin bussipysäkeillä. Muutoin ei mitään. Oli mentävä yksityiselle varhaisultraan muutaman viikon kuluttua tarkistamaan että siellä kohdussa todellakin joku asustaa. 
Ja siellähän asusti :)
 

Fyysisesti pääsin siis helpolla loppuun asti. Ei pahoinvointia, ei närästystä, ei turvotuksia, ei suonikohjuja, ei arpia. Paras aineenvaihdunta ikinä, hiusvolyymi tuplaantui ja pesuväli pitkittyi. Luonnonkihara veti tiukemmaksi, iho voi hyvin. Jopa säärien sokerointi voitiin lopettaa, ei ilmestynyt mitään mitä sokeroida. Kiloja kertyi 8, joista lähes kaikki jäi Jorviin, nyt on kaikonnut loputkin. Ja söin kuitenkin kuin pieni possu raskauden läpi, syön edelleenkin. Erityisiä mielitekoja en kokenut. 

Olin varautunut huomattavasti rankempaan, etukäteen kuvittelin kroppani olevan hyvin erityyppinen. RV 37 alkaen alkoi heräilyt nälkään ja vessajuoksut öisin. Sain silti kuitenkin nukuttua hyvin. Ei paha. Rasituksessa tuli supisteluja viimeisellä kolmanneksella, varsinkin työpäivien lopulla kuljin jo hieman kumarassa maha kovana, ja supistusten vuoksi jäinkin pari viikkoa varhennetusti 'lomailemaan'. Olympialaisia vahtaamaan. Supistelut loppuivat siihen.

 Mammalomalla nautiskelin ihanasta keväästä, pitkistä kävelyistä, ystävien tapaamisista, kaupungilla lorvimisesta ja myös kovin tärkeästä jouten olosta. Ja suklaasta! Ompelin ja leivoin. Lörpötin puhelimessa. Laiskottelin sydämeni kyllyydestä ja taannuin daytime tv'n edessä. Wink wink, "Manhattanin äitiyskonsultti" (Pregnant in Heels) ja "Raskaana ja Rappiolla", Liv tv.
OMG, en tiennyt itkeäkö vai nauraa mutta pakko oli seurata! :)
Ihania blogeja löysin seurattavaksi kun alkuraskauden jälkeen maltoin jälleen paneutua blogimaailmaan.

Henkinen puoli oli alkuraskaudessa hieman tiukempi. Tunteiden vuoristorata oli raju. Aikaisempien menetysten ja omasta työstäni johtuvan tietoähkyn vuoksi en uskaltanut nauttia täysillä raskaudesta ennen kuin vasta toisen 'virallisen' ultran jälkeen.  Ja kun yksityisellä 4D ennen joulua paljasti pienokaisesta vielä hieman enemmän, kaikki huolet tuntui kaikkoavan pois. Hankintoja uskalsin tehdä vasta sen jälkeen.

Neuvolassa tunsin olevani aikalailla omillani. Kohdalleni sattuivat terveydenhoitajat joilla ei ollut työkokemusta kuin yhteensä vuoden verran. Julkisen puolen lääkärikäynnit olivat liukuhihnameininkiä.
Onnekseni ystäväpiiristä ja töistä sain paljon tietoa ja vertaistukea.
On mahtavaa että tätä jännittävää ja kihelmöivää matkaa saa käydä 9kk, vaikka ajoittain se tuntuikin kovin pitkältä, toisinaan liian lyhyeltä.

Synnytystä en miettinyt juurikaan, vaikka etukäteen luulin sen asian muodostuvan jonkinlaiseksi stressitekijäksi. Vaan toisin meni, mitä lähemmäs H-hetki tuli, sitä kauempana ei olisi ajatukset voineet itse synnytyksestä olla.  Luotin luontoon, omaan kroppaan ja systeemiin. Vain paikkaa pohdittiin kuumeisesti. Naistenklinikka vai Jorvi. Molempiin tutustuttiin ja vaakakuppi kallistui H-hetkellä Jorviin vaikka Naistenklinikka kovin turvallinen ja tuttu olisi ollutkin. Jorvi oli nappivalinta.

Ihan loppumetreillä jälleen mietitytti kun lasketun päivän yli mentiin. Yliaikaisuus oli koko ajan isompi henkinen monsteri kuin ennenaikaisuus. Mutta ihmeellinen on keho ja ihmismieli, niin sitä vaan päivä päivältä mukautui yliaikaisuuteenkin ja otin sen yllättävän rauhallisesti. Mutta yliaikaiskontrollissa kuunneltiin toiveeni käynnistyksestä vaikka kaikki olikin vauvalla hyvin. Synnytys käynnistettiin saman tien. Kaikki sujui hienosti ja pitkäperjantaina kotiuduttiin pikkuneidin ollessa 1.5 vrk.

Odotusajan hankinnoista jo hieman kirjoittelinkin täällä. Hankintoja on tehty pikkuhiljaa joulukuun lopulta. Mammavaatehankinnat tein lähinnä online, Topshop Maternity- ja Gap Maternity- mallistoista. Muutaman kerran käväisin  Henkkamaukalla hakemassa täydennystä. Erittäin vähin vaatehankinnoin tulin toimeen, ostoksia ei kertynyt paljon. Takit ja mammafarkkujen aatelia löysin Topshopista, paitoja ja paitiksia Gapilta. Suosittelen molempia.
Lontoon ja New Yorkin reissuilta jäi itselle ja vauvalle jotain juttuja tuliaisiksi.

Näin se meni. Mieskin kommentoi monesti raskauden loppuvaiheilla että eihän hän voi 'ensikertalaisena' raskaudesta ja hormonimyrskyistä juuri mitään tietää, mutta taisi hänkin päästä aika helpolla ;)
 

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille <3