11.5.2014

Odotukseni


Odotuksestani pyydettiin kirjoittamaan ja lupasin niin tehdäkin kunhan pieni neiti on maailmaan saapunut. Nyt hän on täällä, kaikki on hyvin :)
Kiitos kaikille hengessä ja matkassa mukana eläneille. Olette ihania <3
Tästä se mullistava matka vasta alkaakin.
 
Pienokaisen odotusaika oli fyysisesti kaikkea muuta kuin Rocky Roadia. Kaikki meni niin hienosti että jopa hieman hävettää sanoa että lucky me. Erittäin kiitollinen olotila. Tiedän että asiat voivat mennä hankalimman kautta ja monen riesana vähintäänkin alkuraskaudessa käväisee pahoinvoinnit.

Itselläni meni alussa pitkään niin että luulin tikkutestien, joita tehtiin useampi, näyttävän virhettä. En uskaltanut ajatella asian vihdoin olevan totta. Mitään tuntemuksia ei ollut, ei pahoinvointia tms. Hajuaisti tosin herkistyi valtavasti ja laitapuolen kulkijoiden 'tuoksuille' yökin Kampin bussipysäkeillä. Muutoin ei mitään. Oli mentävä yksityiselle varhaisultraan muutaman viikon kuluttua tarkistamaan että siellä kohdussa todellakin joku asustaa. 
Ja siellähän asusti :)
 

Fyysisesti pääsin siis helpolla loppuun asti. Ei pahoinvointia, ei närästystä, ei turvotuksia, ei suonikohjuja, ei arpia. Paras aineenvaihdunta ikinä, hiusvolyymi tuplaantui ja pesuväli pitkittyi. Luonnonkihara veti tiukemmaksi, iho voi hyvin. Jopa säärien sokerointi voitiin lopettaa, ei ilmestynyt mitään mitä sokeroida. Kiloja kertyi 8, joista lähes kaikki jäi Jorviin, nyt on kaikonnut loputkin. Ja söin kuitenkin kuin pieni possu raskauden läpi, syön edelleenkin. Erityisiä mielitekoja en kokenut. 

Olin varautunut huomattavasti rankempaan, etukäteen kuvittelin kroppani olevan hyvin erityyppinen. RV 37 alkaen alkoi heräilyt nälkään ja vessajuoksut öisin. Sain silti kuitenkin nukuttua hyvin. Ei paha. Rasituksessa tuli supisteluja viimeisellä kolmanneksella, varsinkin työpäivien lopulla kuljin jo hieman kumarassa maha kovana, ja supistusten vuoksi jäinkin pari viikkoa varhennetusti 'lomailemaan'. Olympialaisia vahtaamaan. Supistelut loppuivat siihen.


 Mammalomalla nautiskelin ihanasta keväästä, pitkistä kävelyistä, ystävien tapaamisista, kaupungilla lorvimisesta ja myös kovin tärkeästä jouten olosta. Ja suklaasta! Ompelin ja leivoin. Lörpötin puhelimessa. Laiskottelin sydämeni kyllyydestä ja taannuin daytime tv'n edessä. Wink wink, "Manhattanin äitiyskonsultti" (Pregnant in Heels) ja "Raskaana ja Rappiolla", Liv tv.
OMG, en tiennyt itkeäkö vai nauraa mutta pakko oli seurata! :)
Ihania blogeja löysin seurattavaksi kun alkuraskauden jälkeen maltoin jälleen paneutua blogimaailmaan.

Henkinen puoli oli alkuraskaudessa hieman tiukempi. Tunteiden vuoristorata oli raju. Aikaisempien menetysten ja omasta työstäni johtuvan tietoähkyn vuoksi en uskaltanut nauttia täysillä raskaudesta ennen kuin vasta toisen 'virallisen' ultran jälkeen.  Ja kun yksityisellä 4D ennen joulua paljasti pienokaisesta vielä hieman enemmän, kaikki huolet tuntui kaikkoavan pois. Hankintoja uskalsin tehdä vasta sen jälkeen.

Neuvolassa tunsin olevani aikalailla omillani. Kohdalleni sattuivat terveydenhoitajat joilla ei ollut työkokemusta kuin yhteensä vuoden verran. Julkisen puolen lääkärikäynnit olivat liukuhihnameininkiä.
Onnekseni ystäväpiiristä ja töistä sain paljon tietoa ja vertaistukea.
On mahtavaa että tätä jännittävää ja kihelmöivää matkaa saa käydä 9kk, vaikka ajoittain se tuntuikin kovin pitkältä, toisinaan liian lyhyeltä.


Synnytystä en miettinyt juurikaan, vaikka etukäteen luulin sen asian muodostuvan jonkinlaiseksi stressitekijäksi. Vaan toisin meni, mitä lähemmäs H-hetki tuli, sitä kauempana ei olisi ajatukset voineet itse synnytyksestä olla.  Luotin luontoon, omaan kroppaan ja systeemiin. Vain paikkaa pohdittiin kuumeisesti. Naistenklinikka vai Jorvi. Molempiin tutustuttiin ja vaakakuppi kallistui H-hetkellä Jorviin vaikka Naistenklinikka kovin turvallinen ja tuttu olisi ollutkin. Jorvi oli nappivalinta.

Ihan loppumetreillä jälleen mietitytti kun lasketun päivän yli mentiin. Yliaikaisuus oli koko ajan isompi henkinen monsteri kuin ennenaikaisuus. Mutta ihmeellinen on keho ja ihmismieli, niin sitä vaan päivä päivältä mukautui yliaikaisuuteenkin ja otin sen yllättävän rauhallisesti. Mutta yliaikaiskontrollissa kuunneltiin toiveeni käynnistyksestä vaikka kaikki olikin vauvalla hyvin. Synnytys käynnistettiin saman tien. Kaikki sujui hienosti ja pitkäperjantaina kotiuduttiin pikkuneidin ollessa 1.5 vrk.

Odotusajan hankinnoista jo hieman kirjoittelinkin täällä. Hankintoja on tehty pikkuhiljaa joulukuun lopulta. Mammavaatehankinnat tein lähinnä online, Topshop Maternity- ja Gap Maternity- mallistoista. Muutaman kerran käväisin  Henkkamaukalla hakemassa täydennystä. Erittäin vähin vaatehankinnoin tulin toimeen, ostoksia ei kertynyt paljon. Takit ja mammafarkkujen aatelia löysin Topshopista, paitoja ja paitiksia Gapilta. Suosittelen molempia.
Lontoon ja New Yorkin reissuilta jäi itselle ja vauvalle jotain juttuja tuliaisiksi.

Näin se meni. Mieskin kommentoi monesti raskauden loppuvaiheilla että eihän hän voi 'ensikertalaisena' raskaudesta ja hormonimyrskyistä juuri mitään tietää, mutta taisi hänkin päästä aika helpolla ;)
 

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille <3 

19 kommenttia:

  1. raskautesi kuulostaa yhtä helpolta ja ihanalta kuin itsellänikin oli. Me onnekkaat.
    Ihania herkkiä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, onnekkaita ollaan :) En oikein vieläkään tahdo uskoa että raskaus meni niinkuin meni :D

      Poista
  2. Oikein ihanaa ensimmaista aitienpaivaa sinullekin Anna! Kuvat ovat herkistavia, kaunis aiti olet!

    VastaaPoista
  3. Oi kiitos tästä, kiva postaus! Aina on hienoa lukea muiden samassa tilanteessa olevien kokemuksia, kiva että jaksoit jakaa kokemuksesi :)
    Nautihan ensimmäisestä äitienpäivästäsi, toivottavasti tulet hemmotelluksi :)

    -Katriina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit :) Tässä oli tiivistettynä oma kokemukseni, uskomattoman helppo raskaus. Nyt tavallaan kaipaan jo sitä :)
      Onnea odotukseen Katriina, nautihan kovasti!

      Poista
  4. Mielettömän ihania kuvia ja sydämellisen paljon onnea vauvan johdosta. Itselläni oli tuota samaa hajuaistin voimistumista ainakin pojasta. Toisesta päästä taloa haistoin paahtoleivän "hajun" ja se oli etovaa vaikka rakastankin leipää ja ennenkaikkea paahdettua leipää. Odotus aika on ihmeellistä, lapset ovat ihme. Kovasti onnea teille <3
    Ihanaa äitienpäivää siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni <3
      Mulla oli se hajuaisti voimissaan koko raskauden läpi, normaali potenssiin 100. Tavallaan hyvä, tavallaan riesa, vaikkei mikään muu kuin nuo 'Kampin tuoksut' saanutkaan pahemmin yökkimään :)

      Poista
    2. Muistan kun esim valkosipuli oli yksi ihan pahimmista, hyi kamalaa. Sen syöminen jäi pitkäksi aikaa pois, palaili vasta joskus synnytyksen jälkeen ja silloinkin aloittelin varovaisesti.

      Poista
  5. Todella ihania kuvia! Minua on vähän jäänyt raskausajasta harmittamaan se, ettei tullut otettua ammattilaisella kuvia. Kyllä ne ovat niin kauniita.. Ja hei, tosi paljon onnea pienokaisenne syntymän johdosta! <3 Maailman suurin ilo ja onni, vaikka joskus se voi iskeä tajuntaan vasta ekojen viikkojen jälkeen kunnolla. Hienoa, että pääsitte kotiutumaan niin pian! Me pääsimme esikoisen kanssa vasta viidentenä päivänä, ja se laitosaika ei tosiaan antanut mukavaa alkua. Tämän toisen kanssa pääsimme heti seuraavana päivänä kotiin, ja se oli tooosi ihanaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! <3
      Alusta asti haaveilin kuvista mutta uskalsin varata ajan vasta yli raskauden puolivälin. Silloin oliki hieman myöhäistä jo, en saanut aikaa jonka olisin halunnut, viikoille 32-35, kaikki ajat oli täysin buukattuja. Jouduin ottamaan kuvaukset myöhemmäksi, onneksi raskaus meni kuten meni ja olotila oli silloinkin erittäin hyvä :) Masukuvauksista on tullut todella suosittuja ja onhan se ihana tapa ikuistaa jotain näin ainutlaatuista kuten ensimmäisen lapsen odotus :)

      Poista
  6. Ihanasti mennyt kaikki. Wautsi! Ja niin kauniina olit kokoajan..oikein hehkut noissa kuvissa. Kiva kun kävit blogissani niin löysin tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja kiva kun löysit tänne. Oma blogisi on pitkään ollut jo suosikkini, kirjoitat kauniisti ja tunteikkaasti. Suoraan sydämeen. Saan myös ihanasti raksailuun inspiraatiota! Ja kuvat on upeita! :)

      Poista
  7. Beautiful!
    Loads and loads of besos going your way right now <3
    xxxx

    VastaaPoista
  8. Kauniit kuvat, kaunis äiti! Miten ihmeessä vältyit raskausarvilta?? Hyvät geenit vai jokin salainen ase?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tiedä mihin uskoa, kaiketi millään 'aseilla' ei ole merkitystä, eiköhän se mene niin että toisille vaan tulee niitä ja toisille ei. Käytin Bio Oilia päivittäin toisen kolmanneksen alusta lähtien, ainakin se sai ihon pehmeäksi :) Ja vettä olen aina juonut reilut pari litraa päivässä.

      Poista