My girl

Tässähän kävi vähän niinkuin ajattelinkin.
Edellisestä postauksesta on kulunut valitettavan pitkä aika, mutta aivan järjettömän hyvä veruke muutti meille 7 viikkoa sitten :) 
 Tulin nyt kuitenkin huhuilemaan että kaikki on hyvin! Elän vain onnellisuuden, väsymyksen ja vauvanpuklun täyttämässä vaaleanpunaisessa kuplassa edelleen. Vieritän blogihiljaisuuden 'syyn' ihanan 7 viikon ikäisen pienokaisemme niskoille jonka jokaisesta hetkestä olen halunnut nauttia täysin siemauksin. Samaa blogihiljaisuutta tunsin raskauden alussa, bloggeriin kirjautuminen ei käynyt mielessä pitkään aikaan. Se ei ollut tietoista välttelyä, ajatukset vain huomaamatta ajautuivat toiseen suuntaan. Niin on käynyt nytkin.

7 viikkoa on hujahtanut vauhdilla. Vauva-arki on ollut sitä ihanaa, huikean pakahduttavaa, pastellista kuplaa mutta toki myös väsyttävää ja häkellyttävää.

 Tarkoituksellisia hymyjä ja jokeltelua on ollut jo parin viikon ajan, ne on sulattaneet äidin ja isin sydämen täysin. Maailman hauskinta on jokellella mustavalkoiselle pandakarhulle ja oman hoitotason päällä oleville koreille, ne myös saavat äidin ja isän lisäksi runsaasti hymyjä osakseen. Joka päivä tulee jotain uutta. Pienokainen kasvaa vauhdilla, pienimpiä vaatteita olen haikein mielin jo pakannut pois. 
 Isi on pop, niillä kahdella on jo ihan omat juttunsa. Tulevat loistavasti toimeen vaikka äiti välillä omilla asioillaan kävisikin. Äidin nuotinvierestä lauletut sävelet on ihan yhtä huikeita kun 3-vuotiaan 
serkkutytön sepittämät unilaulut.
Kylpyjä ja suihkuja rakastaa hän. Päivisin valvoo, öisin nukkuu. Tätä minityyppiä on ikävä silloinkin kun hän nukkuu, vaikka ihan vieressä nukkuisi.
That's our girl.