My London

Tätä postausta kirjoittelee erityisen pirteä äiti. Äiti joka sai omaa aikaa ja pääsi minilomalle Lontooseen. Alunperin tarkoitus oli lähteä minimiin kanssa mutta kuluneen kesän hektisyys ja sen rankkuus pikkumurulle sinetöi päätöksen olla ottamatta häntä mukaan. Lennot oli varattuna molemmille, mutta jo heinäkuinen Tallinnan reissu osoitti että citylomat eivät ole tällä hetkellä neidin suosiossa. Pikkuinen kun on onnellisimmillaan touhutessaan omia juttuja ja vapaana kulkiessaan. Erityisesti maalla hän on elementissään. Joten rattaissa istuminen usean päivän ajan olisi ollut huikea vääryys. Samoin olisi ollut vääryys että äiti reissaa Lontooseen vain nähdäkseen leikkipuistoja ;) Reissuja ja rataspäiviä on kuulunut meidän pikkuneidin kesään jo kohtuuttoman paljon.  

Pienokainen vietti viikonloppunsa tyytyväisenä maalla isän ja isovanhempien kanssa. Mieskin vietti täten täysin raksavapaan viikonlopun ja he saivat kaivattua keskinäistä aikaa. Milloin facetime-puheluita hoidettiin traktorin tai mönkijän kyydistä, milloin vattupuskasta tai hernemaalta. Neiti nautti ja lähetteli äidille lentosuukkoja hymy naamalla. Ihan parasta. Win-win tilanne molemmille :)

Minä siis menin ja nautin. Otin omaa aikaa ja kaiken siitä irti. Vietin pitkän viikonlopun ystävieni luona. Nukuin paljon, söin hyvin. Nautin brunsseista ja Afternoon Tea -hetkistä. Nautiskelin vanhan kotikaupunkini tunnelmasta täysin rinnoin. Tein ostoksia ja kokosin neitokaisen syysgarderobin. Kävin pitkästä aikaa jopa museossa, omassa suosikissani Victoria and Albert Museumissa. Haahuilin pitkään ja vietin museon upeassa kaupassa lähes tunnin. Rakastan museokauppoja! Kerrankin ehdin myös vanhalle työpaikalleni moikkaamaan tuttuja. 
   

Vaikka useita kymmeniä kertoja olen tuon lentomatkan taittanut, näin valmis en ole koskaan ollut Lontoosta kotiin palaamaan. Ikävällä on valtava voima.

Kyllä taas jaksaa <3