Koneella istumisen syy on kummityttö. Mulla on niin kovin rakas sellainen. Ja eilen juhlittiin jo ripillepääsyä. On se hurjaa miten aika rientääkään. Vastahan neiti oli hädintuskin polvenkorkuinen tyttönen jonka kanssa leivottiin pullaa, tanssittiin muumien ja Titi-nallen tahtiin. Ja otettiin paljon päikkäreitä. Ihana, rakas Emilia. Ilman teiniangsteja selvinnyt neiti on aina yhtä auringonpaistetta.
Löysin muuton yhteydessä laatikoista alla olevan aarteen. Hienosta kirjoitustaidosta päätelleen vuosi on ollut ehkä 2006-2007. En saanut postileimasta selvää. Tämä ihana posti on lähetetty mulle Lontooseen ja Emilia on halunnut jollain tasolla muistaa mun sen hetkistä kotikaupunkia, tai niin voisi ainakin 'double deckeristä' päätellä. Vaikka viisivuotiaana siellä ensi kertaa luonani vierailleena totesi ettei pidä Lontoosta. New Yorkista kyllä ja sinne haluaisikin matkustaa. Sen vuoksi, ehkä pienenä kapinointina, yläkulmassa lukeekin rakastamamme kaupungin nimi. Mistä lie neiti kehittänyt rakkauden kyseiseen kaupunkiin... ;)
En voi tässä valitettavasti mitenkään paljastaa lahjaa jonka rippimuruseni saa. Jos jostain sattuneesta syystä hän on blogiini löytänyt. Meidän perhe on kerännyt kasaan jotain todella kivaa, jota ei vielä rippipäivänäkään täysin paljastettu. Vihjeitä tippuu matkan varrella, mutta lahja itsessään saattaa olla odottamisen arvoinen. Neitokainen lunastaa lahjansa vasta syksyllä.
You'll see. Even I can't wait! En tiedä miten pystyn asian itsekään salassa pitämään! Mutta myöhemmin täytyy täällä ehkä avautua lisää asiasta ;)
Nyt merelle! Ihanaa alkavaa viikkoa! :)
Ai miten kutkuttava ;)
VastaaPoistaeikös vaan ;) täynnä täpinää tämä kummitätsy!
PoistaSulla on niin kaunis kummityttö! Niin ne vuodet vierii, ihanaa että olette pystyneet säilyttämään tärkeän yhteyden! :)
VastaaPoistaSanopa muuta! Hyvin kiteytetty <3
Poista♥!
VastaaPoistaHih <3 :* !!
Poista