16.1.2013

Alussa oli haave...

Olen arvosanaltaan välttävä kirjoittaja ja kokematon valokuvaaja. En tiedä mikä saa tällaisen amatöörin edes ajattelemaan blogiharrastusta. Jospa näistä pohdinnoista olisi jollekin muillekin talohaaveiden parissa rypeville jotakin hyötyä? On kivaa jakaa kokemuksia.
Rönsyilen puheissani tyypilliseen Etelä-Karjalaiseen tapaan, saatan aloittaa tärkeänkin aiheen ja päätyä monen aasinsillan jälkeen täysin eri aiheeseen kuin alkuperäinen oli. Toivottavasti kirjoittaminen ei mene samalla kaavalla, yritän kiinnittää siihen erityistä huomiota. I try to keep it simple :) Oma punainen lanka on aina ollut 'Less is more'... ihan kaikessa (paitsi tarinankerronnassa).

Nyt on jonkin aikaa suht rauhallinen olo. Lunta sataa hiljalleen, mies lähti laskemaan ja mulla on oma hetki. Sen sijaan että käyttäisin sen tavalliseen tapaan puhelimessa ystävien kanssa höpötellen, istuskelen  kahvikupin kanssa ja tuijotan lumisadetta. Yritän olla toiveikas ja olla kiinnittämättä huomiota rumaan kerrostalomaisemaan. Eilen jätimme kaupungin tonttihakemuksen, yksi kivi on jälleen käännetty. Valitettavasti niitäkin tontteja on vain rajallinen määrä. Olen pessimisti, tunnustan.
Vuosi sitten kerrostaloasuminen alkoi kyllästyttää ja väljemmin asumisesta tuli yhä isompi haave. Matkaan on mahtunut kaikenlaista, lähinnä pettymyksiä mutta myös toivoa. Ensin kiertelimme rivitaloja ja paritaloja. Loppukesästä löytyi vihdoin SE koti, ihana oma pieni talo kivalla alueella. Ei täydellinen, mutta paljolti meidän näköinen. Ensimmäinen jossa molemmat tunsivat olevansa kotonaan, moni asia oli kohdallaan. Ehdollinen tarjous hyväksyttiin ja muutaman viikon ajan olimme varovaisesti onnellisia. Lopultahan se meni kuitenkin toisille, meidän oma ei käynyt tarpeeksi nopeasti kaupaksi. Oli ollut yli puoli vuotta myynnissä, nolla tarjousta ja sitten samaan aikaan meidän kanssa joku kiinnostui. Nyt jälkiviisaana (kun oma koti on edelleen myynnissä) olisi pitänyt hyväksyä omasta se silloin niin kovin naurettavalta kuulostanut tarjous. Nyt asuisimme  jo omakotitalossa ja nämä ihanat pakkasvapaapäivät olisi kiva viettää takkatulen vierellä istuksien. Sen sijaan että edelleen kuuntelen alakerran riitelyä ja yläkerran dramaattisia pianosäveliä.

Seuraava ajatus tämän unelman menetyksen jälkeen olikin oman kodin rakentaminen. Talojen katselu jäi lähes täysin. Rakennusprojektiin sitoutuminen ei meitä hirvitä. Olen tyyppiä 'kaikki-mulle-nyt-heti', joten voin kuvitella että haasteita matkan varrella riittää. Rakentamisessa ei tarvitse tehdä niin isoja kompromisseja, saamme toivottavasti meille täydellisen, oman näköisen kodin.
Tontin metsästys käynnistyi syksyllä. Ja niitähän on sitten tullut ja mennyt. Pankki näytti vihreää valoa tontin ostolle vaikkei oma koti vielä olisi myytykään. Ajattelimme että no sehän on sitten piece of cake ja että kunhan edes tontti olisi...  Osoittautui täysin vääräksi oletukseksi.
Asiaa selventääkseni etsimme siis tonttia kehäkolmosen sisäpuolelta. Ei helppo. Lisärasitteena on meidän toive siitä että voisimme taittaa työmatkan kohtuullisessa ajassa. Ruuhkissa istuminen on niin turhaa. Miehen toiveena on että kesällä vene olisi pyöräilymatkan päässä. Eli vielä rajoittuneempaa. Tontteja on vähän ja niistä vähäisistäkin pyydetään naurettavia summia.
Tonttien kanssa tuntuu olevan niin että jos on vähänkin kohtuuhintainen (siltikin maalaistytön mielestä ryöstölukemissa), helposti rakennettavissa ja kohtuullisen matkan päässä Helsingistä, ne katoavat myynnistä ennenkuin vuorokausi on ehtinyt vaihtua. Suurin osa ei edes tule nettiin. Meillä ollaan varovaisia, emme halua ostaa palaa maata näillä hinnoilla ennekuin jonkinlaista selvitystä maapläntistä on tehty ja rakentamisen konkareita konsultoitu. On käynyt selväksi että sellaiseen ei ole aikaa. Miten jotkut uskaltavat tehdä kauppoja tonteista hätäisesti?

Ympäri kaupunkia on ajettu, netissä roikuttu, punnittu vaihtoehtoja ja konsultoitu ammattilaisia. Jossakin välissä tuntui että on pakko antaa vaatimuksissa paljonkin periksi. Nyt tämä ikuinen pessimisti toivoo että arpaonni suosisi meitä ja rauhoitamme kaiken muun tontin etsimisen hetkeksi. Saisimmepa valita tontin valikoimasta joka ei missään nimessä ole täydellinen, mutta saattaa sisältää parikin helmeä :) Samalla toivotaan että tuleva kevät tuo vilkkautta asuntomarkkinoille ja meidänkin koti käy kaupaksi. Paljon toiveita näin heti jo vuoden alussa.

4 kommenttia:

  1. Tervetuloa bloggailemaan :) Odotan mielenkiinnolla projektin alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu! Mekin odotamme. Suunnitelmat muuttuu päivittäin ;)

      Poista
  2. Tsemppiä bloggailuun! Olen nyt jo säännöllinen kurkistelija ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva tietää että edes joku säännöllisesti nyt jo kurkistelee vaikka bloggaustahti, -taidot ja aiheetkin vielä vähän hukassa :D

      Poista