Polkka

Skumppalasin ääreltä hei! Pian on päättymässä tiistai joka on sisältänyt mukavasti arjen timantteja. Jotta en kuitenkaan pääse liikaa leijumaan, päivä on päättymässä uuden kodin lukkopohdintoihin ja pyykkien lajitteluun :)

Kampaajalla käynti on nykyään ihanaa. Ennen en siitä niin välittänyt, se oli lähinnä vain kuukausittainen välttämätön paha. Nyt siitä on muodostunut maman oma hetki jolloin kukaan ei vaadi mitään ja saan uppoutua ihan omaan maailmaan lehtien, hyvän kahvin ja mukavan rupattelun parissa. Tänään juuri muisteltiin kampaajani Sannin kanssa yhteistä taivalta jota on kestänyt pian neljä vuotta. Miten onnekas olenkaan että löysin juuri Sannin! Neljässä vuodessa Sanni on todistanut hiusteni ihmeellisen muutoksen, sekä hänen aikaan saamansa että hormonien aiheuttaman. Piikkisuora, liukas ja itsepäinen tukkani on muuttunut hitaasti mutta varmasti luonnokiharaiseksi karkeaksi leijonanharjaksi. Raskauden- tai imetyksenaikaista hiuskatoa ei todellakaan ole ilmaantunut. Päinvastoin, uutta hiusta ja kiharaa on ilmaantunut hankaluuteen asti.

Olin lykännyt radikaalimpaa hiustenleikkuuta kuukausi kerrallaan vaikka se on mielessä tikittänyt pitkään. Annoin leikata aina vain vähän kerrallaan. Ja silti hiukset on lähes aina nutturalla! Mikä siinä onkin että se pätkäisy tuntuu aina vaikealta ja haikealta. Viime kuussa ennen reissua kampaajalla käydessä tekosyyni oli että 'Kun on ne pikkutyllerön 1-v kuvauksetkin perhepotretteineen tulossa, säästetään vielä pituutta... Ens kerralla sitten!' Heh. 

Harjakaan ei enää tahtonut kulkea lävitse. Nyt ei ollut enää tekosyytä joten päästin Sannin toteuttamaan sen mistä on pitkään puhuttu. Mies huusi perääni vielä viime hetkellä ennenkuin hyppäsin autosta ulos että tee mitä vaan mutta ethän otsista leikkaa :) Taisi edellisellä kerralla väsyä tuskasteluuni otsiskriisissäni. 
Naps vaan ja polkkahan siitä tuli. Ei tullut otsista, olen vihdoin oppinut virheistäni. Nyt tuntuu hyvältä. 

Vielä kun kotimatkalla pääsin piipahtamaan muutamassa Fredan lempiputiikissa ja kotiin tullessa mies oli hoitanut kaupassakäynnin ja ruoanlaiton, päivä oli jo reilusti plussan puolella. Eikä siinä kaikki, oli kaupassa käydessään hakenut skumppapullonkin koska tuntui siltä. Siinä kohtaa melkein jo tanssin.

Lasi tyhjenee ja pyykkipino odottaa, ja ne mustat sukat lajitteluineen. Ihan just tipahdan maan pinnalle ja siihen normi tiistaimeininkiin ;) 

ps. tämän saa vielä kiinni *tuulettaa* ;)