29.4.2013

Kierrätystä

Kierrätystä parhaimmillaan on se että löytää aikoinaan jo kirpparikassiin heittämänsä vuosia vanhan A&F parkan ja ihastuu siihen jälleen. Raivasin tieni vaatehuoneeseen ja kävin läpi kirpparille tarkoitettuja kasseja, ja mitäs sieltä löytyikään! Säästökuurilainen kiittää ja kumartaa, kevättakki löytyi tänä vuonna edullisesti ;) Cheap as chips!

26.4.2013

Let me eat cake

Tänään on mahanpohjassa perhosia. Kampaajareissulla poikkesin Fredalla sijaitsevaan ihanaan Brklyn Bakeryyn hakemaan ansaitun lievityksen. Hassua, olen aina luullut etten ole tunnesyöppö ;)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Joskus valinta on vaikea. Yllä runsaudenpulan satoa.


ps. kuvassa ei näy jo bussimatkalla 'kadonnut' Cookies and cream... I just love cupcakes!

24.4.2013

Keep calm and write a blog


Juuri näin. Blogin pitämisestä on tullut jo lähes koukuttava, superkiva juttu, sitä miettii joka päivä vaikkei höpistävää asiaa olisikaan.
Mulle ei ikinä tullut pieneen mieleenkään oman blogin kirjoittaminen. Ystävien maailmalle muutot ja jatkuvat harmittelut siitä että kuulumisten vaihdot ovat tosi satunnaisia, ja tunne siitä ettei tiedä mitä toisen päivittäisessä maailmassa tapahtuu. Tärkeiden ihmisten maailmassa. Vain tosi suuret ilot tai surut saivat tarttumaan puhelimeen. Huomasin että eri blogeja seuratessa tiedän tuikituntemattomien elämästä enemmän kuin ystävieni elämästä. Kovan suostuttelun lisäksi nämä asiat oli vaikuttimia sille että aloin kirjoittaa.

Pitkään aikaan en kertonut näiden muutaman ystävän lisäksi kenellekään tutulleni että hissukseen bloggailen. Ihan alussa en edes miehelle. Halusin tietää että missä mitassa tämä kiinnostaa blogilukijoita. Pikkuhiljaa olen siitä avautunut harvoille ja valituille kun blogivieraita onkin kertynyt, mutta edelleenkin kynnys sitä mainostaa on korkea. En ikinä olisi voinut arvata että sivuklikkailuja kertyy niin kivalla vauhdilla ja lukijoiksi liittyneitäkin on. Aivan mahtavaa! Mun pieni ja vaatimaton, toistaiseksi vielä vähän päämäärätönkin blogi. Huippukiitollinen ja so happy :)
Ja jokainen bloggari tietää miten onnelliseksi kommentit saavat, sitä tietää ettei ihan itsekseen täällä höpise! Comments make my day :)

Kun mies asiasta ensimmäisen kerran kuuli, hän ensimmäisenä arvaili että "se on varmaan joku asunvarastossa.blogspot.fi". Ehkä muutaman kerran olen siis näistä asumiskuvioihin liittyvistä turhautumisen tunteista kotona avautunut :) Ja tekstejä lukiessa kysyi että miksi aina hänet mainitessani en MIEHEN sijaan käytä IHANA MIEHENI...? Mun todella vaatimaton ihana mieheni ;) Näin meillä.

Hienoa huomata että uusia bloggareita syntyy tiuhaan. Nykyään itse uppoudun mieluiten mulle tuttujen ihmisten blogeihin, niihin 'salaisiin' sukulaisille ja ystäville luotuihin blogeihin, joissa käsitellään elämää astetta syvällisemmin. Ystävän reppureissu-blogi, ystävien elämää Down Under, kotiäidin/sisutuksen ammattilaisen elämää Pariisissa, perhe-elämää Miamissa ja yrittäjän elämää Los Angelesissa. Niihin pääsee aivan eri tavalla sisään kun tuntee ihmiset jotka niitä kirjoittelee. Kauniit ruoka- ja sisutusblogit täytyy tarkastaa päivittäin. Aktiivisesti kurkistelen muihinkin blogeihin, olen löytänyt todellisia helmiä! Inspiroivia, kauniita blogeja. On se addiktoivaa, I like! Kahviaddikti uppoutuu blogeihin mieluiten aamukahvin äärellä, ennen Hesaria. Se on päivän rauhallisin hetki.


Elämässä sattuu ja tapahtuu, iloisia ja surullisia asioita. Perhe, koti ja ystävät on rakkaimmat, ruoka seuraa heti perässä :) Arki on parasta, satunnainen arjen luxus tekee kaikesta vieläkin arvostettavampaa. Näistä täällä avaudun ja nolosti puran myös turhautumista asumiskuvioiden kiviseen tiehen, luultavasti vielä pitkään. Siitä syntyi nimikin, Rocky Road. Koska juuri silloin se tuntui oikealta, ja tuntuu vieläkin.

Ehkä pian voisi olla aika panostaa blogiin enemmänkin, ulkoisestikin. Ja joskus täytynee ihan kaivaa kamera käyttöön. Mobiililaitteilla otetut kuvat kun eivät tee millekään tai kenellekään oikeutta :) Minä anti-nörtti bitti-urpo täällä suunnittelen tällaisia. Things change, huh!

Toivottavasti viihdytte jatkossakin <3

22.4.2013

Jamie's Recipease

Edellisessä Lontoon postauksessa mainittu pikkujuttu oli reissun ehdoton highlight. Mulle uusi tuttavuus, Jamie Oliverin Recipease. Viime vuoden reissulla missasin paikan avajaiset parilla päivällä, kyllä harmitti. Jamien konsepti on kummitellut mielessä siitä asti ja nyt  ystäväni olikin järjestänyt meille pienimuotoisen kokkikurssin kyseisessä paikassa.



Kahvilanurkkaus
Recipease sijaitsee ihanassa Notting Hillissä. Se on omanlaisensa kokkipuoti ja leipomo, paikka jossa voit tehdä ruoka- tai tarvikeostoksia, syödä lounasta tai dinneriä ja mikä parasta, ottaa kokkitunteja! Tunteja on erilaisia, on mahdollista saada yksityistunteja tai ryhmätunteja. Ystäväni oli varannut meille pastatunnit ryhmässä, ihan huippu yllätys. Siitä olikin kulunut muutama vuosi kun edellisen kerran olin tehnyt pastaa from scratch joten oli hauska verestää muistoja.

Tässä jollakin 'private lesson'
Toisen kurssin valmistelua

Pasta lesson sisälsi pastan valmistuksen alusta loppuun, taikinasta lautaselle. Mitään avaruustiedettä tämä homma ei ole, varsin simppeliä touhua ja simppelit, edulliset raaka-aineet. Miten sitä ei millään jaksa kotona?? Valitettavasti kurssilla ei ollut itse guru opettajana mutta pastan valmistuksen lisäksi opimme Jamiesta ja Jamien ajatuksista paljonkin opettajamme Jennyn opastuksella. 2,5 h kurssin aikana siemailtiin viiniä kokkailun lomassa ja fiilisteltiin onnistumisen riemua, ja mikä parasta, lopuksi nautittiin annokset illalliseksi. Kurssilla valmistettiin pastan lisäksi 3 erilaista 'kastiketta' pastalle... tai ei kai niitä oikein kastikkeiksi voi sanoa mutta jonkinlaiseksi pastan höysteeksi. Kotiin viemisiksi riitti suurin osa pastasta.

'totista' touhua
Kurssilla oli hauskoja tyyppejä, jopa italialaisia nuoria tyttöjä joilla luulisi pastan valmistuksen olevan jo vahvana dna:ssa. Hassua että heillä tuntui olevan eniten kysymyksiä ja epävarmuuksia pastanvalmistusprosessista. Siellä oli selvästi myös treffeillä oleva pariskunta, ihan hauska idea deiteille :) Kaikesta päätellen kyseessä ei ollut ihan eka treffit mutta selvästi 'Get a room'- vaiheessa oltiin. Heidän seuraamisensa oli meille hauskinta huvia valmiiden annosten syömisen lisäksi.

Jos aikaa riittää ja kokkailut kiinnostaa, kannattaa ehdotottomasti 'uhrata' muutama tunti ja sisällyttää tunnit vaikkapa kaupunkilomaan Lontoossa. Why not? Bonuksena kurssille osallistujat saivat kaikista Recipease-kaupan tuotteista -10% ja kaikki pastareseptit plus vähän extraakin sähköpostiin.
Ihana miljöö ja hauska yhdessätekemisen meininki.
Meillä ainakin oli hauska ilta :)

Lopputuloksesta voi olla ylpeä :)

19.4.2013

Home alone

Tänään oli viikon ainoa, kovasti odotettu vapaapäivä. Eilen illalla olin niin väsynyt etten jaksanut edes kannatella päätä harteilla, juuri siltä tuntui. Mutta 13 h yöunet auttoi hienosti koomasta toipumisessa ja perjantaihin lisäpiristystä tarjosi päiväkahvit kaupungilla ystävän kanssa sekä Korjaamon samppanjamarkkinat.

Tänään sain jälleen kokea sitä lähestulkoon ainoaa riemua joka kotona yksin olemisesta syntyy, kokkailin 'naispastaa' ilman minkäänlaista omantunnon kiristelyä :) Tänään valinta osui Nigellan tryffelipastaan.
Kastikeainekset: loraus kermaa, valkoista tryffeliöljyä, muna, parmesania, suolaa, valkopippuria ja nokare voita. Helppoa, nopeaa ja syntisen hyvää!
Nautitaan kotisohvan nurkassa valkoviinin ja hyvän lehden kera. Näillä jaksaa edessä olevan työviikonlopun!

toim. huom: naispasta aka liian-kevyt-pasta joka ei vie miehistä nälkää. Aihetta sivutaan postauksissa silloin tällöin. Taloudesta löytyy naispastalle myös vastine, äijäpasta ;)

Väritön, mutta taatusti ei mauton


Perinteiset Lontoon lentokenttätuliaiset,
näiden maailmaan vihdoin uppoudun iltani iloksi

17.4.2013

Lontoon tuliaisia

Rakas Lontoo ei pettänyt tälläkään kertaa. Säätila on liikenteen lisäksi ainoa asia Lontoossa johon ei aina kannata luottaa. Viikon aikana oli aurinkoa, sadetta, sumua, harmautta ja jäätävän kylmää. Kevät on myöhässä sielläkin.



Mutta meillä oli ihana viikko. Ystäväni oli suunnitellut meille sitä kaikkea mitä aina ennenkin tehtiin, vähän niinkun 'What would you do if it's your last day ever in London' -periaatteella. Aamiaiset meidän rakkaalla neighborhoodilla Tom's Kitchenissä ja Meganilla. Illalliset Jamie Oliverin Barbecoassa ja Cecconissa. Ja ihanassa El Metrossa Fulhamin sydämessä, jossa ehdottomasti Lontoon parhaat tapakset. It's a hidden gem, don't tell anyone :) Ja vielä pisteenä iin päälle pikkujuttu mistä erillinen postaus myöhemmin.



Shoppauksen lomassa syötiin lounasta Sohon Princissä ja haettiin jälkkäriksi boxillinen Ladureen macaroneja. Ja käsikynkkää kävellen syötiin kaikki macaronit hetkessä, like the good old times! Nyt kaikki hiilarikammoiset siellä huokaa syvään... :)

Ihana yhteensattuma oli myös se että ystäväni Suomesta oli samaan aikaan Lontoossa, joten treffasimme aamiaisen merkeissä The Breakfast Clubilla Angelissa. Ja käväisimme myös Borough Marketilla hakemassa matkalaukkuun perinteiset ruokatuliaiset. Aina ihana Borough Market.

The Breakfast Club
Aamiaisen 'jälkiruoka', The Breakfast Club

Shoppaamaan ei lopulta paljon ehditty viikon aikana, sitä ehtii muulloinkin. Ainoa ostos must have-listalla oli kunnon 'lenkkarit'. Olin kuullut 'huhuja' että Lontoossa trainerit/runnerit/sneakerit on very high fashion tällä hetkellä. Ja niin se näytti olevan. Mihin tahansa katsoi, kaikkialla vilkkui mitä hauskemman näköisiä lenkkareita. Naiset trensseissään ja hameissaan, uusin the IT BAG käsivarrella keikkuen ja lenkkarit! Ihana muoti, ihan parasta mun mukavuudenhaluiseen makuun :) Harmi etten kehdannut ja ehtinytkään ottaa kuvia noista kivoista ja kekseliäistä asukokonaisuuksista. En varmaan ikinä ole niin paljon paneutunut lenkkariostoksiin kuin nyt, valinnanvaraa ja värejä oli paljon, suorastaan liikaa. Läskipohja vai ei läskipohja? Statement-väri vai neutraali? Mutta tietenkin aina kaikkein mieluisimmista popoista oli mun koko loppu, joka paikasta. Mutta lopulta lenkkarit löytyi, happy happy! Vannoutunut conssien käyttäjä löysi jalkaansa jotain vieläkin mukavampaa. Selkä ja jalat kiittää tätä muoti-ilmiötä, tästä toivon pitkäkestoista trendiä :) Ilmiö joka taasen pisti silmään hieman vinolla tavalla oli 60-70 luvun 'mummosandaalien' paluu. Topshopin, Officen ja Kurt Geigerin hyllyt notkuivat näitä 'ei niin silmää hiveleviä' popoja. Never say never, mutta tähän ilmiöön mukavuudenhaluinen minäni sanoo vielä toistaiseksi never! :)
Muuten kesäkengistä voisi äkkivilkaisulla tämmöinen non-fashionista analysoida että flat is back ja wedget pitää vielä pintansa, samoin kun viime kesän iso hitti tohvelimaiset slipperit. Omaan ostoskassiin pujahtivat runnereiden lisäksi toiveikkaasti yhdet simppelit, valkoiset kesäsandaalit. Nyt vaan tervetuloa kesä!



Alla kuvakollaasia Borough Marketilta, London Bridgeltä. Aina vakio kaupungissa vieraillessa. Ehdoton kohde kaikille food lovereille! Maistiaisia, fast food paikkoja, pieniä viinibaareja... kaikki suoraan tuottajilta, Brittein saarilta sekä eri puolilta Eurooppaa. Borough Marketin kohtalosta on väännetty kättä vuosikausia, toivottavasti paikka ei koskaan väisty rakentamisen tieltä.








Makkaroita Alpeilta, taivaallista!


Drunk cheeses, so yummy :)


Mereneläviä


7.4.2013

London calling

Niin kovin 'lame' kuin tuo vanha sanonta onkin, on se huomenna täyttä totta! Vanha kotikaupunki kutsuu, vaikkakin haikein fiiliksin sinne aamulla lennähdän.


Lontoossa asuva ystäväni ilmoitti pari kuukautta sitten että hänen jo pitkään harkitsemansa muutto takaisin kotiin Sydneyyn on toukokuussa täyttä totta. Sitä puhelua osasin vihjeiden perusteella jo pelätä mutta hieman itsekkäästi toivoin että Lontoo jaksaisi häntä vielä pitkään viehättää. Jotta nähtäisiin useammin. Siinä sitten mietittiin ja järjesteltiin aikatauluja, kumpi matkustaa kumman luo sanomaan heipat. Olosuhteiden pakosta päädyttiin siihen että minä lennän Lontooseen (a big smiley face!). Sain järjestymään viikon vapaan töistä ja koska Norwegian halusi tarjota kyydin naurettavan halvalla mennen tullen, päätös oli helppo. Lontoon Olympialaisista on jo tovi, silloin näimme edellisen kerran. Itse kaupunkiin on myös jatkuva ikävä. Ihana siis lähteä, vaikkakin hyvin erilaisin fiiliksin kuin ikinä.

Molemmat tuntien, mun perjantaiaamun kotiin lähtö on varmasti vaikea ja tunteikas. Tietäen että seuraavaan kohtaamiseen voi hyvinkin kulua aikaa ikuisuus  <3



                                      
New York,  toukokuu 2010

4.4.2013

Seychellit

Keskellä talvea jokainen varmaan haluaisi  hetkeksi lämpöön. Siihen sellaiseen lämpöön ja kuumuuteen että tuntuu joka sopukassa, ja yölläkään ei ulkona tarvitse miettiä sitä pitkähihaista. Sinne missä lämpötila ei milloinkaan laske alle +30 celsiuksen ja merivesi on kuin lämmin kylpy. Sellainen lämpö meilläkin oli mielessä kun Seychelleihin päädyttiin. Siellä lämpimässä tähdetkin näkyy kirkkaina ilman valosaastetta ja niitä on ihana keskellä yötä ihailla rannalla istuksien. Näillä mielikuvilla mentiin ja kaikki ne todentuivat. Rentoilemaan lähdettiin, levänneinä ja ylensyöneinä palattiin. Full of Creole spirit :)


Pähkinänkuoressa Seychellit on lukemattomia pieniä saaria, valkoista korallihiekkaa, turkoosia merivettä, koralliriuttoja, uskomatonta vihreää luontoa ja superherkullista ruokaa.

Abu Dhabista pääsaarelle Mahelle saavuttuamme hyppäsimme Air Seychellien pikkukoneeseen ja matkasimme vartissa Praslinin saarelle. Sen verran ehdimme ottaa selvää ennen lähtöä että saarista Praslinia kehuttiin kauneimmaksi ja maailman upeimmat rannat löytyisivät sieltä. Siellä halusimme viettää eniten aikaa. Toinen toistaan kauniimpia rantoja kierrettiin läpi viidessä päivässä ja upea sademetsäinen luonto yllätti täysin. Hotelliinkin satsattiin tällä saarella eniten, upea merenrantahotelli sai olon tuntumaan kuin honeymoonilaisella konsanaan. Praslinilla käytettiin julkista liikennettä joka toimi erinomaisesti. Simppeli tieverkosto, saaren ympäri kulki yksi tie ja sen halki toinen, kattavasti siis joka paikkaan :)  Keskellä ei mitään muuta ollutkaan kuin vuori ja sademetsää. Autoa miettittiin vuokralle mutta onneksi ei otettu, se olisi ollut turhaa. Bussitaksat oli hävyttömän halvat ja bussi vei mihin tahansa saaren kolkkaan lyhyessä ajassa. Kyllä bussissa välillä hirvittikin, korkeuserot olivat huimaavia ja tiet kapeita, ja kuskien kaasujalat raskaita.




La Dique oli saarista seuraava. Lautta vei Praslinilta pienelle ihanalle saarelle jossa autoja oli vain muutama. Ihmisiä saarella asuu n. 2000 joten kivan pikkuvilkas paikka se kuitenkin oli. Ihmiset ystävällisiä ja rentoja, kovin spirituaalisia.  Hidas ja rento elämänrytmi tarttui loman ajaksi meihinkin :)
Saaren pystyi helposti ajamaan fillarilla ympäri. Fillareilla siis liikuttiin seuraavat kolme päivää. Jälleen ihasteltiin rantoja ja luontoa, ja käytiin mm. vaniljaplantaasilla hakemassa tuoreet vaniljat matkalaukkuun kotiin tuomisiksi. Meillä oli ihana pieni guesthouse jossa aamiainen tarjoiltiin oman bungalowin terassille, sitten kun vaan jaksettiin ylös nousta. Meidät tosin herätti joka aamu guesthousin oma kukko ja saaren lukuisat muut vapaana kulkevat kukot tasaisin väliajoin aamuneljästä eteenpäin. Herätys kukonlaulun aikaan sai uuden merkityksen. Meitä se lähinnä hymyilytti, no stress, ei sentään tarvinut töihin nousta :)



Kolmen päivän jälkeen matkattiin lautalla reilun tunnin verran La Diquelta pääsaarelle Mahelle. Auto vuokrattiin heti ja sitä aktiivisesti käytettiin koko Mahella viipymisen ajan. Jälleen olimme valinneet guesthousen, ja mikä ihana guesthouse olikin. Korkealla vuorenrinteellä ranskalaispariskunnan ylläpitämä erittäin kodikas villa jossa he itse myös asuivat. Huoneitakin oli vuokralla vain 4. Päädyimme valitsemaan kyseisen paikan TripAdvisorin ylistävien arvostelujen perusteella. Vaan olipa haaste ensin päästä sinne. Meinasi sormi mennä suuhun kun ajettiin vuorenrinteen juurelle ja mietittiin millä ihmeen keinolla saisimme auton ylös rinnettä majapaikkaan. Niin äkkijyrkkä tie sinne vei. Mutta ylös mentiin kun ensin otettiin vähän vauhtia. Mies saikin lempinimen ja maineen lentävänä suomalaisena joka toi auton rinnettä ylös, guesthousen porukka oli seurannut tapahtunutta! Kävi ilmi perille saapuessa että paikkaan tuli myös toinen tie, toista kautta, jota vuoren rinteellä asuvat ihmiset käyttävät :) Aika hurja sekin mutta sitä kuitenkin jatkossa käytimme. Ja minkäs teet, meidän iPadiin tuoreena ladattu OffMaps ei tunnistanut muutakuin tuon yhden älyttömän tien. Eli mun kartanlukijataidoilla EI ollut mitään tekemistä kyseisen asian kanssa :)

Päivät Mahella kuluivat ajellen 28km pitkää saarta ristiin rastiin, välillä makoillen rannalla, snorklaten ja myös vähän ostoksia tehden saaren pääkaupungissa Victoriassa. Saaren keskellä on korkeat vuoret joiden rinteillä kulkevilta teiltä on huikeat maisemat merelle ja keskellä vuorenrinteitä on teeviljelmiä ja sademetsiä sulassa sovussa. Rannat toinen toistaan upeampia, osa lempeitä, osa tyrskyisiä. Nyt jos saisimme muokata aikataulua eri lailla, viettäisimme Mahella eniten aikaa.



Joka ilta saimme upean illallisen, kala- ja äyriäispitoisen creolilaisen keittiön helmen. Aivan mahtavia illallisia vietettiin guesthousen patiolla isäntäparin ja toisen vieraana olleen ranskalaispariskunnan kanssa. Lady of the house Sheryl on todellinen Master Chef. Parhaita merenantimia joita koskaan olen syönyt. Ja ne jälkiruoat, ah... Puhumattakaan aamiaisista. Ja koko ajan tarjolla tuoreita hedelmiä poimittuna villan puutarhasta, passionhedelmää, guavaa, carambolaa, banaaneja, mangoja, you name it! Saaren kauneudesta ja monipuolisuudesta huolimatta, ykköseksi jäi täältä mieleen ruoka ja pyyteetön vieraanvaraisuus :) 
Haikealta tuntui lähteä, ehkäpä joskus päädymme saarille uudestaan. Mutta nyt on varovaisesti haaveet jo uusissa kohteissa.



Näitä ihanuuksia kulki vastaan joka saarella





Vaniljapuskia

3.4.2013

New York Style Cheesecake

Tänään onni koostuu ystävistä jotka piipahtavat päiväkahville. Yhdessä tuhotaan loppuun eilen miehen syntymäpäiväksi tekemäni ehta New York style cheesecake <3 Heaven... and oh so heavy!




Onni oli myös kotiovelle saapunut lähetti joka toi odotetun paketin Zoe Karssenilta, ja miten täydellinen kesäteepaita x 2 sieltä löytyikään <3


Ja onni on myös ihana auringonpaiste ja kaunis keväinen kukkakimppu.
Ja puhelu rakkaalta ystävältä <3


Tänään siis pelkkää sydäntä. Joskus vaan on. Näitä lisää :)