30.6.2014

Jippii!


Vihdoin tontilla tapahtuu! Reilun vuoden odottelun jälkeen päästiin tositoimiin, raivaustyöt tontilla on aloitettu. Matka on ollut tähän asti pitkä ja haastava eikä läheskään kaikkia esteitä vielä ole voitettu, mutta nyt iloitaan siitä että edes osa ongelmista on väistynyt ja suurin kiusankappale pois pelistä. Uskomatonta mutta totta, se on tämän hetken fiilis. Tästä on hyvä jatkaa, toivotaan mutkattomampaa tietä tästä eteenpäin.
Happy happy! :) #omakoti
 


8.6.2014

Macarons

Leipomisvimma on saanut jatkoaikaa! 
Macaronien leivonta on ollut bucket listallani pitkään. Päätin että vauvamme ristiäisissä tarjotaan omin pikku kätösini tehtyjä macaroneja. Tuumasta toimeen siis ja harjoittelu käyntiin!

 Reilu vuosi sitten Lontoossa seurasin ystäväni luona vierestä miten hän ne teki. Silloin päätin että kokeilen heti kotiin päästyäni kun opit oli vielä tuoreina mielessä. Vuosi kuitenkin meni.
Ystäväni oli juuri valmistunut kondiittoriksi ja viimeisimpinä spessukursseina käynyt läpi macarons-kurssin jonka vetäjänä oli ranskalainen kondiittorimestari.
Sanomattakin selvää että marengiksi valikoitui ranskalainen marenki, 
sillä lähdin minäkin yrittämään. Väriksi valikoitui ensin tipunkeltainen ja täytteeksi sitruunatuorejuusto-lemon curd.

Ei mennyt ihan putkeen...




Ensimmäinen yritys päätyi, no jos ei ihan katastrofiin, niin epäonnistumiseen anyway. Koostumus jäi vääränlaiseksi, ilmeisesti jätin kuivien aineiden sekoittamisen munavaahtoon liian hätäiseksi. Seoksen olisi täytynyt löystyä enemmän. Jokaiseen macaroniin jäi 'peak' joka ei sitten laskeutunutkaan :) 
As you can see! Kiiltoakaan ei tullut pintaan. 
Mantelijauhosta johtuva rakeisuus suorastaan paistaa läpi. Korkeuttakin jäi aivan liikaa, yksi hattu oli yhtä paksu kuin koko macaronin täytyisi olla :D
Motivaatiokämpän uuni sai jälleen tipan linssiin, sen sielunelämästä ei ole mitään hajua. Sillä ei ole mitään logiikkaa joten taas mentiin täysin arpomalla. Metsään mentiin ja vasta kolmas pellillinen oli 'sinne päin' -otos.
Maku oli kuitenkin ok, sisältä kostean kuohkea. Hattu ja jalat muodostuivat ja macaronit irtosivat leivinpaperista kuin unelma!
Joten tästä kokeilusta viisastuneena...



Seuraava satsi näytti jo tältä, päästiin jo lähemmäs Strömsötä. Tässä hennon roosassa versiossa vadelmatäyte. Onneksi en luovuttanut, vaikka eivät nämäkään täydellisiä ole.
Parannettavaa on, täytyy varmaankin tupla- tai triplasihdata mantelijauho.


1. Erottele valkuaiset muutama päivä etukäteen, säilytä jääkaapissa.
2. Vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi, lisää sokeri vähitellen vatkauksen aikana. Jos käytät nestemäistä/geelimäistä elintarvikeväriä, lisää se nyt joukkoon.
3. Siivilöi mantelijauho ja tomusokeri ja sekoita ne hyvin keskenään. Jos käytät jauhemaista väriä, sekoita se nyt joukkoon.
4. Sekoita mantelijauho-tomusokeriseos valkuaisvaahtoon nopein liikkein kunnes massa valmis pursotettavaksi. Älä sekoita liikaa!
5. Pursota massasta n. 2 euron kolikon kokoisia kiekkoja leivinpaperille. 
6.  Jätä 20-30 minuutiksi lepäämään jotta pinta kovettuu.
7. Paista uunissa 160 asteessa n. 10 min. 
8. Kun otat uunista, anna jäähtyä ja irrota macaronit vasta sitten. 
9. Täytä haluamallasi täytteellä. 
10. Säilytä jääkaapissa tiiviissä rasiassa. Parhaita tarjoiltaviksi 1-3 pv kuluttua.


Täydellisten, kauniiden ja herkullisten macaronsien kulmakivinä:
Valkuaisten juoksettaminen? Vai vanhettaminen? En ole varma kumpi on oikea termi mutta valkuaisten koostumukselle tapahtuu tietynlainen vetistyminen kun niitä 3-5 pv jääkaapissa säilyttää. Silloin se on oikeanlainen. Eli valkuaisten erottelu keltuaisista ja niiden seisottaminen jääkaapissa muutaman päivän. Ja ajoissa ennen vatkausta huoneenlämpöön.

Väriaine ehdottomasti JAUHEMAINEN. Nestemäisellä onnistuu joo, mutta taikinan koostumus muuttuu 'vääränlaiseksi'. Miten? No en tiedä, vetiseksi? Kirjoitin vain ohjeita ylös :) Ja kun kerran ranskalainen mestari niin sanoo. En uskalla pyristellä vastaan ja kokeilla toisin.

Ranneliike!?! :) Itselläni se oli silloin kuulemma aivan vääränlainen. Miten se olikin niin hankalaa... Eikä varmasti ole kehittynyt siitä, joten nyt mentiin ihan vaan pyöräyttämällä pursottimesta massa paperille. Muistin kuitenkin kolme asiaa: 'push, stop, lift' when piping.


Toivottavasti itsekin sisäistän nämä asiat pian!
Vaikka näin tarkka näprääminen, minuuttipeli ja 
reseptin 'palvominen' ei ehkä ole mun juttu,
silti taidan näprätä näitä useamminkin. 
Ainakin sinne ristiäisiin, viikko aikaa treenata.
 Mies on purjehduskisoissa, me tyllerön kanssa kahden kotona. 
Ei muuta kun uusi kokeilusatsi tulille. 
Neiti viihtyy Stokkessaan katsellen äidin puuhastelua, 
mummy's little helper <3
 

4.6.2014

My girl

Tässähän kävi vähän niinkuin ajattelinkin.
Edellisestä postauksesta on kulunut valitettavan pitkä aika, mutta aivan järjettömän hyvä veruke muutti meille 7 viikkoa sitten :) 
 Tulin nyt kuitenkin huhuilemaan että kaikki on hyvin! Elän vain onnellisuuden, väsymyksen ja vauvanpuklun täyttämässä vaaleanpunaisessa kuplassa edelleen. Vieritän blogihiljaisuuden 'syyn' ihanan 7 viikon ikäisen pienokaisemme niskoille jonka jokaisesta hetkestä olen halunnut nauttia täysin siemauksin. Samaa blogihiljaisuutta tunsin raskauden alussa, bloggeriin kirjautuminen ei käynyt mielessä pitkään aikaan. Se ei ollut tietoista välttelyä, ajatukset vain huomaamatta ajautuivat toiseen suuntaan. Niin on käynyt nytkin.



7 viikkoa on hujahtanut vauhdilla. Vauva-arki on ollut sitä ihanaa, huikean pakahduttavaa, pastellista kuplaa mutta toki myös väsyttävää ja häkellyttävää.
 Tarkoituksellisia hymyjä ja jokeltelua on ollut jo parin viikon ajan, ne on sulattaneet äidin ja isin sydämen täysin. Maailman hauskinta on jokellella mustavalkoiselle pandakarhulle ja oman hoitotason päällä oleville koreille, ne myös saavat äidin ja isän lisäksi runsaasti hymyjä osakseen. Joka päivä tulee jotain uutta. Pienokainen kasvaa vauhdilla, pienimpiä vaatteita olen haikein mielin jo pakannut pois. 
 Isi on pop, niillä kahdella on jo ihan omat juttunsa. Tulevat loistavasti toimeen vaikka äiti välillä omilla asioillaan kävisikin. Äidin nuotinvierestä lauletut sävelet on ihan yhtä huikeita kun 3-vuotiaan 
serkkutytön sepittämät unilaulut.
Kylpyjä ja suihkuja rakastaa hän. Päivisin valvoo, öisin nukkuu. Tätä minityyppiä on ikävä silloinkin kun hän nukkuu, vaikka ihan vieressä nukkuisi.
That's our girl.