29.3.2015

Raksailusta

Miten mahtava tunne onkaan kun kodin rakentuminen edistyy vihdoin jouhevasti. Ainakin tällä hetkellä. Talo nousee. Mutta jos jotain tässä on opittu niin se että mitä tahansa viivytystä saattaa ilmestyä eteen. Tällä hetkellä nyppii toki taustalla muutama asia, mutta ovat sen mittakaavan asioita että ei jaksa hälyä nostaa. Mainita toki voi, kunhan asiat finaaliin hoidettu. Ennen ei kannata ;) Kuluva talvi on ollut rakentajille suopea, lumeton ja lauha. Se on varmasti edistänyt meidänkin projektia.

Matkanvarrella mukaan hypänneille seuraajille valotan projektia lyhyesti.
Meille rakentuu erillistalo, hallinnanjakosopimuksella 8 osaan jaetulle tontille. Kaksi hallinta-aluetta meni pian oston jälkeen myyntiin räikeillä ylihinnoilla ja nämä kaksi taloutta (jotka valitettavasti ehtivät hallinnanjakosopimuksen allekirjoittaa) viivyttivät kuluja välttääkseen kaikkien rakentamisprojektia olemalla hyväksymättä lähes mitään mikä olisi edistänyt projektia muiden osalta. Ja räikeät pyyntihinnat taasen viivyttivät heidän kauppojaan. 
Kauppakirjat meidän tonteista allekirjoitettiin huhtikuussa 2013 ja vasta kesäkuussa 2014 tontilla päästiin maatöihin. Osa taloista alkoi nousta samantien. Alueelle rakentuu kolmen eri arkkitehdin käsialanäytteet, 8 taloa. Alueella on yhteinen pääsuunnittelija ja yhteisalueiden vastaava mestari. Lusikoita sopassa ja mielipiteitä riittää. 
Meidän rakennuslupa sai leiman vasta lokakuussa 2014. Joulukuun alussa alkoi talon pystytys. Arkkitehdin yksilöllisesti suunnittelema kivitalo 240 neliötä, Lammin harkoista, valmistunee syksyllä 2015. Kerroksia on kolme. Nyt ollaan harjakorkeudessa. Meidän talo nousee samanaikaisesti tonttinaapurin kanssa, saman pystytysporukan toimesta. Kilpailutuksia ja hankintoja tehdään yhdessä. Meillä on myös yhteinen arkkitehti ja yhteinen vastaava mestari. Tätä voisi meidän kahden talon osalta kutsua yhteisrakentamiseksi. Meidän toiselle puolelle ei vielä rakentamista ole aloitettu, se oli toinen niistä jälleenmyydyistä tonteista. Kyseinen naapuriprojekti tulee erinäisten asioiden vuoksi vielä viivyttämään meidän projektia tietyissä asioissa mm. autokatoksen ja varaston rakentamista emme voi aloittaa ennenkuin he etenevät rakentamisessaan.


Meillä on pystytysporukka joka tekee talon vesikattoon asti valmiiksi. Tänäkin palmusunnuntaina reippaat ja rivakat miehet heiluivat siellä hommissa.
Miehelläkin on oma lusikkansa kauttaaltaan koko sopassa. Hän hoitaa kaikenlaiset kilpailutukset ja tilaukset mm. betonit, nosturit.
Harkkotilaukset ja muut rakennustarvikkeet hoitaa raksafirma jonka kautta pystyttäjät ovat palkattuna. Ja välillä tulee siinäkin ongelmia jolloin mies taas jopa keskellä yötä hoitelee näitäkin asioita. Ja onhan hänellä leipätyönsä myös hoidettavana. Hän vähintaankin piipahtaa tontilla päivittäin, toimii juoksupoikana ja hanslankarina. Tekee kaikkea mitä voi ja haluaa pysyä hollilla edistymisestä konkreettisesti. Nostan hattua, arvostan niin paljon että ei sanat riitä <3 
Minä taasen, täällä 'väliaikaislinnassani'' juon päiväkahvia, ihmettelen ja valitan kun ei vuorokaudessa tunnit riitä mihinkään. Piipahdan tontilla viikon aikana kerran tai kaksi. Innostun aina siellä käydessäni kuin pieni lapsi jouluna, ihan mahtavaa nähdä edistymistä. Tässä vaiheessa raksailua puutun lähinnä ulkonäöllisiin seikkoihin, saatan pitää kiinni mahdottomuuksistakin. Mies vastaa onneksi järjen äänestä.
 Tänä viikonloppuna eniten on pohdituttanut takan valinta ja luulen että ratkaisu on löytynyt. Tänään keksin myös parikin uutta paikkaa ikkunoille, saattaa tulla 'piikille' töitä.
 
Suoranaista raksablogia en osaa kirjoittaa, juuri edellämainituista syistä. En ole tarpeeksi involved. Sitä ei varmasti nauramatta lukisi kukaan kun saattaisi monikin raksailuun liittyvä asia nimeytyä uusiksi. Miehellä olisi sanasto hallussa ja paljonkin kerrottavaa, mutta ei taida aika riittää. Senpä vuoksi raksapäivityksiä täällä ei paljon näy. Kommentoin raksailua naisellisesta näkökulmasta, ja päivitän edistymisestä satunnaisesti. Eniten odotan niitä parhaita vaiheita, sitä ominta vaihetta. Sitä kun talo on valmis ja takassa tuli... Ja sitä että pääsen sisustamaan! Niin, ja tässä 'ruuhkan' lomassa hoidan kodin ja lapsen. Työnjako on selvä ja itselleni kovasti mieluinen :)
 

Alla olevassa muutaman viikon takaisessa kuvassa näkyy miten lähekkäin toisiaan talot rakentuvat. Ihan alkuun mietittiin tonttinaapurin kanssa jopa paritalohanketta kunnes päädyimme siihen että oma on kuitenkin oma.

14.3.2015

Love at first sight

Lamppuhulluus. Se vaivaa ja myllertää. Se aiheuttaa pakkomielteitä. Tämä on Lamppuhullun päiväkirjat vol ##. Tuskailen ja painiskelen valmistuvan kotimme valaisinvalintojen kanssa, kaikkia kun ei voi saada. Vaikkakin WinLedin kaverit pähkäilee raamit puolestamme, silti on tiloja jotka vaativat tietynlaisen valaisimen jotta koti saadaan näyttämään kodilta. Viimeisimmän pakkomielteen sai aikaan myös ikuisuuksia haikailemani Jielde valaisin.
Vintage Jielde, I might add <3


Tapasin kaunottaren muutama viikko sitten internetin ihmeellisessä maailmassa ja palasin sitä päivittäin ihastelemaan. Yritin sammuttaa liekkiä. Mutta minkäs teet, muutaman viikon pähkäilyn jälkeen liekki edelleen savusi eikä osoittanut tukahtumisen merkkejä. Kotiutettava se oli. 
Kohtalokin yritti puuttua peliin. Miehen vaihdellessa sähköposteja myyjän kanssa tuli tieto että haluamamme valaisin, josta olimme kauppaa käyneet, onkin päätynyt jollekin sisustusbloggaajalle! :) Ja niinkun olin hiillostanut miestä viikkojen aikana että tee nyt ne kaupat jo tai yksilö viedään käsistä! Niin sitten kävikin. Mies kehtasi tyynnytellä moneen kertaan että eihän sitä nyt kukaan osta, don't worry babe... 
Mutta onneksemme samalta myyjältä löytyi toinen, tosin tällöin vielä kasaamaton. En tiedä mitä parisuhteelle olisi tapahtunut jos tätä toista yksilöä ei olisi ollut... :)


Mutta nyt meillä asuu Vintage Jielde Loft, kaikkine nivelineen. Pientä jännitystä ja turhautumistakin oli jo välillä ilmassa. Aikomus oli hankkia Jielde vasta uuteen kotiin mutta eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Miehen ihan ensimmäinen reaktio ehdotukselleni oli että eihän nyt vaan hankita tähän kämppään mitään romua enää...? Romua!? Hys!!! Mutta ihastuipa sitten tähän ranskalaiseen hänkin. Tinki ja nouti kaunottaren kotiin. Lumoava, samalla rouhea. Ja kunhan vain pääsee oikeuksiinsa asettuessaan uudessa kodissa suunniteltuun paikkaansa...




''Vintage Jielde valaisin, Ranskalainen design klassikko, 1950 luvulta. Suunnittelija Jean-Louis Domecq. Valaisin on 1960-70 luvulta. Ollut teollisuuskäytössä, jonka jälkeen kunnostettu ja testattu. Hyväkuntoinen! Pinta harjattua metallia. Mekaniikka (nivelet) toimii hyvin. Korkeus 0.4m - 2.5m riippuen nivelten asennosta.
Tämä lamppu upea vintage, vähintään 30 vuotta vanha ja on suurempaa loft kokoa.''

SOLD!  

Huoh <3

1.3.2015

Ihan tavallinen sunnuntai...

Minimii päätti tavoistaan poiketen herätä tänään jo seitsemältä. Mies nousi neidin kanssa aamupuuhille joten itse sain uinua puoli yhdeksään. Sen pidempään ei jostain syystä nukuttanut. Nousin ylös ja työstin illalla nousemaan laittamani pataleipätaikinan uunikuntoon. Minimii oli päättänyt aiemmin kieltäytyä aamupuurosta joten maanittelin vielä hieman jogurttia syömään. Se upposikin ja niin oli äidillä parempi mieli. 


Mies lähti raksalle ja meillä lomailemassa ollut kummityttöni (joka on myös yksi minimiin ihanista kummitädeistä) heräili sunnuntaipäivään hieman myöhemmin. Siinä vaiheessa pikkutypy alkoi kaivata aamupäivätorkuille aikaisesta ylösnousustaan johtuen ja pääsikin jatkamaan kesken jääneitä uniaan parvekkeelle.
Me nautittiin rauhassa aamupala, höpöteltiin ja arvosteltiin yhteistuumin viimeisin Vogue.

Pikkumuru heräteltiin uuteen nousuun puolen päivän maissa kahden tunnin torkkujen jälkeen. Lounaan jälkeen suuntasimme Espoon modernin taiteen museoon Emmaan. Weegee-talossa on meneillään Pop Art Design Exhibition joka on ollut things to do listallani kärjessä. Sen katsastettuamme suuntasimme länteen... raksalle ;) 


Raksalla kaikki hyvin, ollaan jo harjakorkeudessa. Wau! Viimeiset ontelot asennettiin loppuviikosta, meillä on katto! Olohuoneesta maisemaa ihastellessa ihmettelin itsekseni että millä ihmeellä neljä metriä korkeat ikkunat joskus pestään?
No, pohditaan sitä sitten... myöhemmin :)

Päiväkahville suunnistimme Kauklahden ytimeen, Cafe Brunnsdaliin. Ihanan tunnelmallinen paikka keskellä idyllistä kylämiljöötä. 
Sinne ajellessa Lumenen tehtaanmyymälän kohdalla kyltti paljasti että viikonloppuna on ystävämyynti. Sielläkin piipahdettiin kaffipaussin jälkeen ihmettelemässä. 
Varsinainen Espoo-päivä siis meillä! :)


Saattelin kummityttöni junalle illansuussa. Kotona kokkailtiin ja vietettiin aikaa tyllerön kanssa. Suunniteltiin kevään reissua ja keskusteltiin raksailun käänteistä. Iltapuuhat pirpanan kanssa kuten aina.

Niin, se oli ihan tavallinen sunnuntai tähän asti... Paitsi että, ensimmäistä kertaa ikinä tunnen sunnuntai-illan angstia. Syy: huominen työpäivä. Reilun vuoden lomailun jälkeen töihinpaluu ahdistaa ja ärsyttää, toisaalta myös mukavalla tavalla kutkuttaa. Oikeastaan en tätä iltaa aiemmin muistanut edessä häämöttävää päivää lainkaan. Se iski vasten kasvoja kun juuri kaivelin työpaikan kulkuluvat sun muut tykötarpeet aamua varten valmiiksi. 
Yritän muistaa että työpäivä päättyy huomenna jo kolmeen mennessä ja siitä koittaa samantien jo useampi vapaapäivä... 
Nuuhkutan ja tuijotan nukkuvaa tylleröä ja olen hieman kateellinen miehelle siitä että saa viettää pirpanan kanssa huomisen päivän. Nyt tiedän miltä miehestä tuntuu päivittäin töihin lähtiessä. 

Onneksi on Ben&Jerry = lohtumättö. Mitä sopivin tähän sunnuntai-iltaan.