My London

Tätä postausta kirjoittelee erityisen pirteä äiti. Äiti joka sai omaa aikaa ja pääsi minilomalle Lontooseen. Alunperin tarkoitus oli lähteä minimiin kanssa mutta kuluneen kesän hektisyys ja sen rankkuus pikkumurulle sinetöi päätöksen olla ottamatta häntä mukaan. Lennot oli varattuna molemmille, mutta jo heinäkuinen Tallinnan reissu osoitti että citylomat eivät ole tällä hetkellä neidin suosiossa. Pikkuinen kun on onnellisimmillaan touhutessaan omia juttuja ja vapaana kulkiessaan. Erityisesti maalla hän on elementissään. Joten rattaissa istuminen usean päivän ajan olisi ollut huikea vääryys. Samoin olisi ollut vääryys että äiti reissaa Lontooseen vain nähdäkseen leikkipuistoja ;) Reissuja ja rataspäiviä on kuulunut meidän pikkuneidin kesään jo kohtuuttoman paljon.  

Pienokainen vietti viikonloppunsa tyytyväisenä maalla isän ja isovanhempien kanssa. Mieskin vietti täten täysin raksavapaan viikonlopun ja he saivat kaivattua keskinäistä aikaa. Milloin facetime-puheluita hoidettiin traktorin tai mönkijän kyydistä, milloin vattupuskasta tai hernemaalta. Neiti nautti ja lähetteli äidille lentosuukkoja hymy naamalla. Ihan parasta. Win-win tilanne molemmille :)

Minä siis menin ja nautin. Otin omaa aikaa ja kaiken siitä irti. Vietin pitkän viikonlopun ystävieni luona. Nukuin paljon, söin hyvin. Nautin brunsseista ja Afternoon Tea -hetkistä. Nautiskelin vanhan kotikaupunkini tunnelmasta täysin rinnoin. Tein ostoksia ja kokosin neitokaisen syysgarderobin. Kävin pitkästä aikaa jopa museossa, omassa suosikissani Victoria and Albert Museumissa. Haahuilin pitkään ja vietin museon upeassa kaupassa lähes tunnin. Rakastan museokauppoja! Kerrankin ehdin myös vanhalle työpaikalleni moikkaamaan tuttuja. 
   

Vaikka useita kymmeniä kertoja olen tuon lentomatkan taittanut, näin valmis en ole koskaan ollut Lontoosta kotiin palaamaan. Ikävällä on valtava voima.

Kyllä taas jaksaa <3 

NamiNamaste

 Kun bongasin NamiNamasten viime kesänä Instagramista, siitä tuli lähes pakkomielle. Olisinkin halunnut painella Muhun saarelle heti. Pikkutypyn ollessa tällöin vasta parikuinen, Muhun saarelle ryntääminen väistyi tärkeämmän asian tieltä :) 
Mutta aloin samantien puhua ystäviä ympäri, ja tiesinkin heti kenelle tästä alan vaahdota. 

Meitä on ihana jengi, kuusi naista. Niinkin nokkela on porukan nimi yhteisissä chattifoorumeissa kuin IhaNaiset<3

Mutta sitä me ollaan, hulvaton porukka! Yhteinen tie vie taakse päin jo aika pitkälle. Matkan varrella syntyneet lapset ja tämän hetkiset ruuhkavuodet on hieman rauhoittaneet meininkiä ja rajoittaneet matkoja, mutta tämä hetkellinen vaje otetaan takaisin jonain päivänä, varmasti :) 

Mutta kuten sanottu, tiesin heti keiden kanssa haluan tänne lähteä. Ei ollut vaikea puhua tätä porukkaa ympäri. Meidän yhteiset get-togetherit nykyään pyörivät paljolti ruoan ympärillä, myös silloin kun kaikkien jälkikasvut pyörivät menossa mukana. Yhdessä kokataan, maistellaan vinkkuja ja testataan uusia ravintoloita. Reissukohteisiin lähdettäessä tehdään reipas esityö jotta löydetään hyvät ruokaravintolat. 

Tammikuussa klikkailin NamiNamasten sivuja auki vähän väliä nähdäkseni milloin varauksia otetaan vastaan. Ja kun vihdoin päivä koitti, bookkasin meidät heti! Valitsimme nautintopaketin kokkaus-workshop-lisällä. Matkaan lähti vain neljä meistä, kaksi sai tällä kertaa vapautuksen koska oli aivan napakat syyt... Toinen muruista odottaa kuopustaan syntyväksi hetkellä millä hyvänsä, toinen taasen on parikuisen tytöntyllerön äiti. Kotiinjääminen sallittiin selityksiä vaatimatta. Mutta ikävöitiin näitä puuttuvia palasia tietenkin.

Viivyimme Muhun saarella perjantain lounasajasta sunnuntain lounasaikaan.
 (Ruoka-addiktin päivät rytmittyvät ruoka-aikojen perusteella, ei niinkään kellonaikojen)
 Siihen väliin mahtui riippumatossa rentoutumista, meren äärellä istuskelua, metsäpolkujen tallailua, auringonpalvontaa ja paljuilua omenapuiden katveessa.
Ja ennen kaikkea naurua, naurua ja naurua. Ihania aterioita ja Proseccoa <3 Meitä varten sitä tilattiin paratiisiin jopa lisää :D  Ja tarjoiltiin paljuilunkin lomassa... oikeastaan kaiken lomassa.
Aamiaiset oli jotain niin uskomatonta ettei sitä edes riitä sanat kuvaamaan. Meitä hemmoteltiin juuri oikeilla keinoilla! 

Niin, ja se itse 'kokkikurssi'. Kokkaus-workshop alkoi lauantaina iltapäivällä ja valmistimme muutaman tunnin aikana alkuruoan ja pääruoan. Tuoreet yrtit ja salaatit kävimme pihan upeista yrttilaareista noukkimassa. 
Paikan emäntä ja hengetär Sikke valmisti jälkkärin, ja miten täydellinen Pavlova eteemme aterian päätteeksi kannettiinkaan. Kurssilla meitä oli 8, juuri sopiva määrä! Pääkokkina ja uskomattomana tietolähteenämme toimi erinomaisen kärsivällisyyden omaava Alberto. 
Workshopin reseptit tulevat perästä sähköpostiin, can't wait!

Seuravassa tunnelmapaloja tästä Sikke Sumarin paratiisista. Kaiken muun hemmottelun lisäksi myös aurinkoinen sää ja lämpö hellivät meitä. Me nautittiin! Niin paljon!

Paljukin lämpeni meille... mutta paljuilun suhteen iski kuvasensuuri :)

Workshop

After workshop

Buduaarin puolella

Suunniteltiin me jo uusia reissujakin. Korkealentoiset ajatukset veivät niinkin ihaniin maisemiin kun Ranskan Champagneen. Toteutuuko se ikinä, nähtäväksi jää... Luultavasti se ei ainakaan ole seuraava yhteinen reissumme. Champagneen tuskin kukaan haluaa matkata masu pystyssä tai vauva rinnalla.
Erään IhaNaisen sanoin: 'Siinä suhteessa tää on aika hazardi jengi'.
<3

Busy bee

Hei, vilahtipa aika salakavalasti kuun loppupuoliskolle! On ollut niin kivoja juttuja ja ihania ihmisiä että sääli kun hetket tuntuivat kiitävän ohi pikakelauksella. Ystäväaikaa ja perheaikaa. Pienelle tytöntylleröllemme taisi pari viime viikkoa olla rankkoja. Uhmakohtauksia seläteltiin useassakin kohteessa, vaikka urheasti pikkumatkalainen mukana menossa reissasikin. Taidetaan kuitenkin pysytellä kotimaisemissa ja tutuissa rutiineissa seuraavat viikot ;) 

Parin viikon aikana on piipahdettu Virossa, kahdestikin. On syöty niin että napa repeää. Muutaman päivän aikana herkuteltiin Suomenlahden molemmilla rannoilla, sekä kokkikurssin muodossa Muhun saarella että valmiin pöydän ääressä erinäisissä paikoissa. Nautiskeltiin mm. Eiran Sandrossa sekä Turun Blankossa ja Tintåssa. Tallinnassa taasen F-Hoonella, Noassa ja Chedissa. Uuuh, sanoo sisäinen pikku pullukkani. Vararengas vyötäröllä kiittää ja vahvistuu :) 

Ameriikan vieraat saateltiin perjantaina lentokentälle hyvin haikeissa tunnelmissa. He jatkavat Euroopan kiertämistään mutta kohtaamme jälleen kuukauden kuluttua. 
Vieraamme olivat ihanan omatoimisia, siitä oli tämä viime aikojen busy bee todella kiitollinen. Olivat ottaneet itse selvää kohteista mihin haluaisivat tällä kertaa tutustua, meille jäi siis lähinnä kuskin, viihdyttäjän ja majoittajan roolit. Ilmeisen hyvin olivat lukeneet rivien välistä hienoisia räpiköintejä raksaajien aikataulujen hallinnassa. Me like! ;)

Tämän kertaisella reissullaan vieraamme halusivat käydä mm. Turussa ja Naantalissa. Ja Tallinnassakin siis piipahdettiin yön yli reissulla. 

Muumimaailman olivat jostakin bonganneet joten se tuli nyt meidänkin katsastettua! Olin ajatellut että Muumimaailma on meille myöhempien vuosien juttuja mutta siellä pikkumurukin iloisena ihmetteli tuttuja tyyppejä! Kiva kokemus, vaikkakin ruuhkainen. Ihana sää oli ilmeisesti ajanut tiistaina liikkeelle muutaman muunkin kesälomalaisen. 

On aina hauskaa kun saa vieraita muilta mailta, samalla saa itsekin hullutella ja ihmetellä turistina paikkoja joissa muutoin tulee käytyä liian harvoin, jos juuri koskaan. Tulinpa myös tietoiseksi että Espalla sijaitseva Iittalan myymälä postittaa ostokset maailman toiselle laidalle vaivatta ja suht kohtuullisella korvauksella. Helppoa kun mikä... ja halvempaa kuin matkalaukkujen ylipaino! Ystäväni hullaantuvat aina Iittalalla käydessään. Ja niin lähti jälleen upeaa Suomi-designia kaunistamaan ruokakattauksia Los Angelesiin :)

Tämän viikonlopun rentoudun, rauhoitun ja palaudun työn äärellä parin viikon vapaaputkesta. Ja maanantaina vihdoin katsastan asuntomessut, YKSIN! Ei kiirettä, ei hoppua... Saatanpa viettää vaikka koko päivän ;)

Ja tiistaina tapahtuu raksalla vihdoin jotain kovin viivästynyttä... siis kauan odotettua! 
Pysykäähän kuulolla!

Aurinkoista viikkistä murut! <3

Yhteistä aikaa

Palataan lomatunnelmiin kun on vielä jonkinlaisessa muistissa.

Se oli rauhallinen helmikuinen lauantaiaamu. Mies ampaisi silmät loistaen työhuoneesta ja sanoi: 'Montrealin lennot on nyt puoli-ilmaiset!' 
Ja ne oli! Lentodiilit on aina vaan huippusivusto! Siitä se ajatus sitten lähti. Reissun järkevyys taisi niiden hintojen siivittämänä lentää ikkunasta ulos. Sunnuntaina meillä oli lennot varattuna. Viis siitä olisiko meillä aikaa tätä matkaa toteuttaa.

Kanadassa meitä vetää puoleensa miehen perhe. Sisko, sekä tädit ja serkut perheineen. Edellisestä serkkujen tapaamisesta Suomessa on jo puolitoista vuotta. Itse matkustin nyt vasta toista kertaa Montrealiin, pikkuneiti ensimmäistä kertaa. Edellisestä reissustani tulee nyt jo kolme vuotta. Silloin matka oli hyvin helteinen sekä F1-täyteinen ajoittuessaan osin kisaviikonloppuun. 

Mies aina leikillään puolitosissaan sanoo että tyttärellä ei ole matkustuslupaa kaupunkiin sen jälkeen kun on täyttänyt 15v. Tämä siksi että kaikki suvun naiset kautta aikojen, jo ties monennessako sukupolvessa, ovat päätyneet Etelä-Pohjanmaalta Montrealiin piikomaan, sukuloimaan tai opiskelemaan, ja jääneet sille tielleen. Todennäköisyydet siis kohdillaan! ;) 

Draken brunssilla...

Nyt ei vielä ollut pelkoa jäämisestä joten sinne siis, tutustuttamaan pienokainen sukulaisiinsa. Palleron kummitäti, miehen sisko, ei valitettavasti ollut maisemissa koska on edelleen reppureissullaan maailman turuilla. Ihmetteli tosin että miksi sinne asti matkustetaan hänen poissaollessaan. Naurahdin että tyllerön 'viisumia' on vielä neljätoista vuotta jäljellä joten we'll be back ;)

I <3 Montreal.
Montrealin matalassa kaupunkikuvassa ja tunnelmassa on jotain niin samanlaista kuin Lontoossa. Kaduilla kävellessäni voin tuntea jotain hyvin tuttua. Paitsi että kuulen ja näen enimmäkseen ranskan kieltä. Voisin hyvin kuvitella Montrealin idyllisen Westmountin kaupunginosan omakseni. Siellä on kaikki tarvittava ja enemmänkin. Aamulla voi kipaista kulman taakse puistojoogaan, noutaa luomuleivän suoraan leipomosta ja maidon maitokaupasta tai vaikkapa piipahtaa walk-in salonkiin pikamanikyyriin. Pääkatu Sherbrooke valloittaa ihanilla, trendikkäillä putiikeilla, leipomoilla ja kahviloilla. Korttelin päästä löytyi mm. tämmöinen ihanuus, among others. Tarvitseeko muuta? Ja kaiken täydentää lyhyt kävelymatka Downtowniin.

Säät ei meitä tällä kertaa suosinut, kelit olivat aivan samanlaiset kun Suomen keväässä. Kevät oli reilusti myöhässä ankaran talven jäljiltä. Mutta toki meidän lähtöpäivänä oli jo t-paitakeli, ja seuraavalla viikolla lämpötilat hipoivatkin kolmeakymppiä. Kuinkas muutenkaan.

Me ollaan matkustelun suhteen hieman yhdistelyfanaatikkoja. Yhteen reissuun ympätään yleensä aina kaksi tai useampikin kohde jos vaan aikataulu sallii. Nyt aikataulu ja jaksaminenkaan ei mitään järkevää komboa sallinut. Silti etsittiin viimeiseen asti lentoja Montrealista johonkin lämpöiseen.
Hyvä että jäi lähtemättä, pelkästään Montrealissa aika lensi kuin siivillä kun tavattiin sukulaisia ja kiiruhdettiin paikasta toiseen. Ja koska meitä ei reissaamassa ole enää vain me kaks. Sitä itse lentäisi vaikka mihin ja milloin, lyhyelläkin varoitusajalla. Mutta pienen raahaaminen lyhyellä aikavälillä lentokentältä toiseen, maasta toiseen, aikavyöhykkeeltä toiseen... Time will come. 

 Seuraava ajatus oli autoilla Bostoniin, New Yorkiin, Niagaran putouksille tai Torontoon. No, nekin kaikki jäi :) Mutta pyrähdettiin sentään isommalla porukalla Quebecin puolelta Ontarioon, viikonlopun minibreikille Prince Edward Countyyn. Se olikin yksi reissun kohokohdista. Matkavinkkinä: Ihana paikka! 

Kaikki Countyn majapaikat olivat täyteen buukattu mutta meille järjestyi tilaisuus yöpyä Norman Hardien viinitilalla. Siellä syötiin hyvin, osallistuttiin henkilökunnan viininmaistelutuokioon ja vietettiin loistava ilta heidän kanssaan. Päästiin myös tarhoilla työn makuun. Autettiin edellisvuotisen kasvuston pois korjaamisessa. Kevät ja uusi kasvukausi tekee tuloaan sielläkin, vehreydestä ei ollut vielä tietoakaan. Mutta eihän ne viiniviljelmät, vaan se itse viini... :) Sitähän siellä on tarjolla ympäri vuoden. 

Seuraavana päivänä ajeltiin viininmaistajaisissa muutamalla viinitilalla ja nautittiin brunssi Drakessa. *TÄSSÄ* muutama syy piipahtaa Prince Edward Countyyn jos seuduille eksyt :)

Itselläni ei ollut ennen tätä matkaa hajuakaan Kanadalaisista viineistä, en rehellisesti sanottuna osannut yhdistää näitä kahta asiaa keskenään. Niin vain kävi että molemmat hullaannuttiin Prince Edward Countyn viinitiloihin ja viineihin. Hardien viinitilan lisäksi tutuiksi tulivat mm. Hinterland Winery, Hubbs Creek ja Longdog Winery. Uskomatonta osaamista! Olen saanut nauttia viinitilamaisteluista Toscanassa, Ranskassa sekä Californian Napassa eikä Prince Edwardin antimet häviä tälle joukolle lainkaan. 
Nämä on näitä matkailun helmiä ja parhainta antia kun tulee positiivisella tavalla yllätetyksi. Vannoimme että palaamme sinne kesäaikaan. Voin vaan kuvitella miten kaunista siellä silloin on.

Valkoista tynnyreistä...

Punaista pulloista...

Kuplia...

Sisältyi reissuun muitakin pieniä helmiä. En ole lätkäihminen, en käy matseissa kuin satunnaisesti... ja tällöinkin yleensä seuran vuoksi.
Saatan ehkä liigakauden lopussa tietää voittavan tiimin nimen, siinä kaikki.

Mutta kun tarjoutuu tilaisuus mennä NHL-peliin, menen varmasti. Pääsimme miehen kanssa viettämään date nightia, kahdestaan peliin. Legendaaristen joukkueiden playoffseja seuraamaan, Montreal Canadiens vs. Ottawa Senators. Täpötäyden kotihallin tunnelman kokeminen oli ainutlaatuista.

Tätä yhteistä breikkiä haluttiin, ja tarvittiin. Sille järjestettiin aika. Mies vaihtoi lomansa ajankohtaa, minä raivasin työvuoroihini pitkän vapaan. Miten mahtava on taas puurtaa yhteistuumin sitä suurinta haavetta, omaa kotia, kohti. Olihan voimaannuttava reissu <3 

Kun Bebe Omaniin matkusti

Kyllä hieman hymyilyttää lukea edellistä Dubain postausta. Joku on tainnut olla lievästi sanottuna innoissaan kokemastaan? :) No, olihan se kivaa. Niin mahdottoman kivaa että halusin meidän sinne vielä palaavan. 

Kun kesällä mietittiin mihin marraskuun pimeyttä olisi hyvä lähteä hetkeksi karkuun, tuli ensimmäisenä mieleen Dubai. Siitä ajatus laajeni Omaniin koska matkoilla on aina kiva kokea myös jotain uutta. Omanista olin kuullut pelkkää hyvää ja siellä ei kumpikaan meistä ollut käynyt aikaisemmin.
Matkakohteeksi nämä kaksi valikoituivat muutamasta syystä. Takuuvarma, ihoa ja mieltä hellivä lämpö öin ja päivin. Minimiin vuoksi mahdollisimman pieni aikaero ja kohtuumittainen suora lento. Lapsiystävällisyys ja helppous. Päämääränä lepoa, yhdessäoloa, rantaa, aurinkoa ja hieman ostoksia.
Omaniin oli kätevin matkustaa Suomesta Dubain kautta. Lennot varattiin kesäkuussa mutta meille tyypillisesti hotellien ja auton varaus jäi viime tinkaan, vasta pari päivää ennen lähtöä orientoiduttiin asiaan. Hieman hektinen syksy välissä. Oman oli loman pääkohde mutta koska Dubain kautta lennettiin, haluttiin sielläkin viettää muutama päivä. Olin jo pidempään tehnyt tutkimustyötä blogien ja matkasivustojen avulla Omanin Muscatin alueesta ja ihastunut tiettyyn rantahotelliin. Sinne siis, päämääränä Shangri-La Barr Al Jissah Resort & Spa. Mainostivat lapsiystävällisyyttä, sitä se myös oli. Nappivalinta!

Lentolaukku valmiina, pakattuna tärkeillä aarteilla

Vauvan kanssa ensi kertaa lentomatkustaessa olo oli vähän kuin Liisalla Ihmemaassa. Ensimmäistä kertaa piti ottaa huomioon itsemme lisäksi jonkun muunkin, pienen ihmisen matkustusmukavuus ja -sujuvuus. Tästä lähtien se tärkein. Rutiinit on pikkumurulle tärkeitä, muutoin saattaa mennä pakka hetkeksi sekaisin. Meneekö se koskaan niin kuin moni ajattelee, että siinähän se vauva sivussa matkustaa? Ei kai, eikä sen niin pidäkään mennä. Myönnän että minä, superlapsiystävällinen tyyppi, olen itsekin joskus kurtistellut kulmiani lentokoneessa meuhkaaville taaperoille. Nyt hieman jopa pelkäsin että minkälaisen konsertin oma palleroni siellä järjestää :) 
Much ado about nothing, ei järjestänyt!
 

Lentokoneessa oli molempiin suuntiin jonkin verran paikkoja tyhjänä joten saimme minimiin turvakaukalon samalle penkkiriville kanssamme. Reilun kuuden tunnin lennolla tämä takasi pikkuneidille hyvän ja tutun lepopaikan. Lennot meni mennentullen mainiosti. Neiti ei tainnut huomata nousuja ja laskuja lainkaan. Ihmetteli ehkä vain äidin innokasta tutin tyrkyttämistä.

Meillä oli minimiin kanssa taustalla vain lyhyet minilomat laivalla Tallinnaan ja Tukholmaan mutta omasta mielestäni ne on huonosti verrattavissa lentomatkailuun ja esim. eri aikavyöhykkeeseen. Ne matkapäivät kun sujuivat samalla tavalla kuin olisi kotoa kaupungille lähtenyt, ilman erityisempää säätöä.

 Meitä oli matkassa viisi aikuista ja minimii. Tylleröllä viisi rakasta syliä jossa viettää aikaa lennolla. Me kaks, Pohjanmaan isovanhemmat ja pikkuisen kummitäti. Pitkään mietittiin kannattaako Dubaista ottaa Muscatiin lento vai vuokrata auto. Auton vuokraus vei voiton tullessaan edullisemmaksi, ja kaikkia kiinnosti kovasti hehkutettu ajoreitti upeine maisemineen Muscatiin. Sitä se olikin. Roadtripit on muutenkin meille mieluisia. Autovuokraamo ei pystynyt takaamaan etukäteen vauvan turvakaukaloa joten otimme oman istuimen matkaan, siitä oli lennoillakin iso hyöty. 

Muscatissa keskityimme ranta- ja allaselämään. Kävimme toki kaupungilla ja Muttran soukilla, miehet ajelivat autolla enemmän ympäristöä explooraten. Iltaisin nautimme upeasta tähtitaivaasta sekä panoramaisesta vuoristo- ja merimaisemasta omalla parvekkeella minimiin jo uinuessa höyhensaarilla. Room service oli hyödyksi parina iltana tarjoillessaan herkullisen illallisen parvekkeelle.
Minimii nautti allaselämästä! Se oli täysin odotettua, vauvauinnissa käynti kun on hänellä viikon kohokohta. Pieni vesipeto on varsinainen vedessä meuhkaaja :)

Altaassa äidin ja kummitädin kanssa

 

Iltainen parvekenäkymä kuun noustessa vuorien takaa

Hotellin vauvansängyssä päikyt maistui makealle. 

Reissussa eka kertaa vaunujen ratasosa käytössä. Hyvin nukutti rattaissakin aurinkokuomun alla.

Äipän silmät loistivat maustesoukilla. Näistä saaveista oli kiva kauhoa mausteita mukaan, naurettavan pienellä hinnalla. Ah, happiness!

Neiti rakasti altaalla makoilua.

Miehet ja kälyni kävivät Dubaista käsin taas Abu Dhabissakin, Ferrari Worldissa. Minä, anoppi ja minimii vietimme päivän ostoksilla The Dubai Mallissa. Mies palasi Abu Dhabista posket innosta hehkuen, NELJÄ kertaa vuoristoradalla kruisailleena.  Hetkittäin tuntuu että mulla on kaksi lasta ;) Mun mielipiteen tuosta vuoristoradasta blogiani alkuvaiheilta seuranneet lukijat jo tietänevätkin... 

Sekä Dubaissa että Omanissa tiet ovat loistokunnossa. Sileitä motareita on kiva körötellä.

   
Nämä kohteet olivat aivan loistavia helppoudessaan ja turvallisuudessaan. Lyhyen reissun perusteella on huono tehdä syvällistä analyysiä mutta erittäin tyytyväisiä oltiin kohdevalintaan. Hieman haasteellista tosin aina miettiä vaatetusta jonka tulisi peittää sekä polvet että olkapäät. Ja julkisten hellyydenosoitusten välttäminen on asia jota ei meinaa muistaa. Pyrimme kuitenkin aina siihen että maassa maan tavalla ja kulttuuria kunnioittaen. Emiraateista Dubaissa näkee naisilla paljon niukempaa pukeutumista, kukaan ei siltikään katso kurttuun. Kun taas Abu Dhabi on mielestäni 'tiukempi'. Omanissa en julkisilla paikoilla nähnyt lainkaan 'paljastavaa' pukeutumista.

Vaikka meillä Ellat, Hippit ja Pampersit matkustivat ensihätään Suomesta mukana, tiesin että ainakin Dubaista lastenruokia ja Pamperseja löytyy helpostikin. Samoin löytyi Omanissa. Mm. ranskalainen Carrefour- ja brittiläinen Waitrose-ketju palvelivat näissä asioissa mainiosti. Ja paikalliset pienetkin kulmakaupat pitivät myös hyvin yllä länsimaista valikoimaa. 'Maitokuljetus' oli ongelmaton, meijeri a.k.a. äiti kun kulkee siellä missä bebekin.

 Waitrosen valikoimaa

Ostoskeskusten lastenhoitohuoneista olisi suomalaisilla vastineillaan paljon opittavaa. Niin miellyttäviä, tilavia ja varustettuja olivat.
Dubain päässä lastenrattaat sai lentokentällä tuoda lähtöportille saakka, upeaa palvelua. 
Lapset otettiin molemmissa kohteissa valtavan hyvin huomioon. Neitokaisen nimen muisti hotellin henkilökunta joka aamu vaikka muitakin lapsia riitti ympärillä vilinäksi asti. Samoin henkilökunta ja muutkin paikalliset halusi napata tyllerön jatkuvasti syliin tälle leperrelläkseen. Kassoilla monesti sain kuulla: 'I don't accept your money. I'll take your cute little one instead' :)

No way darling, I kind of like her <3
Ja haluan vielä tehdä monta matkaa yhdessä.

Ilmainen wifi on lähes kaikkialla, soukeillakin :)