Onnellisuuden kupla

Heipä hei! Hävettää, hävettää ja vielä kerran hävettää. Tämä postailujen puute. Muuton jälkeen olin pitkästä aikaa taas sen tilanteen edessä että oli kunnolla aikaa ystäville. Olen ollut viimeisen vuoden aikana yhteydenpidollisesti surkeista surkein ystävä. Nyt kun on ollut kaikesta kotipuuhastelusta ja viimeistelystä huolimatta jälleen aikaa tavata ystäviä, olen korjannut tapailuvajetta. Olen imenyt ystäväajasta kaiken irti ja nauttinut niin että elän varsinaisessa onnellisuuden kuplassa :) Meillä on ollut trafiikkia muuton jälkeen, lakanoita on pedattu saman viikonlopun aikana kolmestikin rakkaille yöpyjille ja öisin on höpötelty pikkutunneille asti. Ystäväaika on aina ollut suurin henkireikäni, perheen lisäksi.
 

Käväisin viime viikolla Pariisissa asti tapaamassa rakasta ystävää joka on kotiutunut kaupunkiin ranskalaisen miehensä perässä. Edellisestä Pariisin vierailusta pääsi vierähtämään jo seitsemän vuotta, sitä ennen Pariisi kuului vakiovierailuihin. Mutta mitä sitten tapahtui? Tätäkin jo taakse jäänyttä reissua siirrettiin monia kertoja. Tuli raskauksia, tuli vauvoja, sitten ystäväni asui Helsingissäkin muutaman vuoden kunnes palasi Pariisiin. Tuli muita reissuja, oma raskaus, oma vauva... ja sitten meidän elämään astui projekti raksa joka vei kaiken ajan.

 Nyt on vapaa tunne. Ja kun lomakin vielä osui kohdalle, en parempaa ajankohtaa reissulle olisi keksinyt kun joulukuinen Pariisi. Muutaman viikon takaiset tapahtumat kaupungissa saivat hetken miettimään reissun perumista, jälleen. Mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi että reissua on tänäkin vuonna jo useasti siirretty, oli lähes pakko päästä matkaan. Ystäväni valmistui sisustusarkkitehdiksi jo keväällä ja valmistujaisiakin oli tarkoitus vihdoin juhlistaa.
 

Ystäväni asuvat Pariisissa Maraisin alueella, 4. kaupunginosassa. Nämä kaikki kuvat, paria alinta lukuunottamatta, olen räpsinyt sieltä. Maraisissa vietimme käytännössä kaiken ajan. Perheessä on 7 vuotiaat kaksostytöt joiden ehdoilla aika soljui. Piipahdimme kahviloissa, haimme tytöt koulusta, osallistuimme tyttöjen koulukuoron joulukonserttiin kauniissa kirkossa. Piipahdimme viinikaupassa, juustokaupassa, lihakaupassa, vihannesmyyjällä. Istuimme iltaa kotona ja kokkailimme. Tavallista pariisilaisarkea. Eräänä päivänä tyttöjen kouluun saattelun jälkeen kävelimme joen vartta 1. kaupunginosaan koska halusin päästä hieman isommin jouluvaloja ihastelemaan. Sain tehtyä viimeiset joululahjahankinnatkin reissulta. Pääsimme ystävieni kanssa viettämään aikaa myös aikuisten kesken joten pääsimme juhlimaan valmistujaisia. Valitsimme illallisravintolaksi sen saman jonka aina silloin ennenkin valitsimme. KONG on hauska ravintola, ehdoton suosikkini. Rento ja tyylikäs, lyhyen kävelymatkan päässä ystävieni kotoa. Edellisestä kerrasta oli venähtänyt aikaa, nyt olikin hauska palata nyt uudistettuun ravintolaan. 

Ystävät on parhaita. Ystäväaika on tärkeää. Vaikka surkeista surkein ystävä olen raksa-aikana ollutkin, en olisi jaksanut elää sitä projektia ilman mun ihania tyyppejä <3