Ihan tavallinen sunnuntai...

Minimii päätti tavoistaan poiketen herätä tänään jo seitsemältä. Mies nousi neidin kanssa aamupuuhille joten itse sain uinua puoli yhdeksään. Sen pidempään ei jostain syystä nukuttanut. Nousin ylös ja työstin illalla nousemaan laittamani pataleipätaikinan uunikuntoon. Minimii oli päättänyt aiemmin kieltäytyä aamupuurosta joten maanittelin vielä hieman jogurttia syömään. Se upposikin ja niin oli äidillä parempi mieli. 

Mies lähti raksalle ja meillä lomailemassa ollut kummityttöni (joka on myös yksi minimiin ihanista kummitädeistä) heräili sunnuntaipäivään hieman myöhemmin. Siinä vaiheessa pikkutypy alkoi kaivata aamupäivätorkuille aikaisesta ylösnousustaan johtuen ja pääsikin jatkamaan kesken jääneitä uniaan parvekkeelle.

Me nautittiin rauhassa aamupala, höpöteltiin ja arvosteltiin yhteistuumin viimeisin Vogue.

Pikkumuru heräteltiin uuteen nousuun puolen päivän maissa kahden tunnin torkkujen jälkeen. Lounaan jälkeen suuntasimme Espoon modernin taiteen museoon Emmaan. Weegee-talossa on meneillään Pop Art Design Exhibition joka on ollut things to do listallani kärjessä. Sen katsastettuamme suuntasimme länteen... raksalle ;) 

Raksalla kaikki hyvin, ollaan jo harjakorkeudessa. Wau! Viimeiset ontelot asennettiin loppuviikosta, meillä on katto! Olohuoneesta maisemaa ihastellessa ihmettelin itsekseni että millä ihmeellä neljä metriä korkeat ikkunat joskus pestään?

No, pohditaan sitä sitten... myöhemmin :)

Päiväkahville suunnistimme Kauklahden ytimeen, Cafe Brunnsdaliin. Ihanan tunnelmallinen paikka keskellä idyllistä kylämiljöötä. 

Sinne ajellessa Lumenen tehtaanmyymälän kohdalla kyltti paljasti että viikonloppuna on ystävämyynti. Sielläkin piipahdettiin kaffipaussin jälkeen ihmettelemässä. 
Varsinainen Espoo-päivä siis meillä! :)

Saattelin kummityttöni junalle illansuussa. Kotona kokkailtiin ja vietettiin aikaa tyllerön kanssa. Suunniteltiin kevään reissua ja keskusteltiin raksailun käänteistä. Iltapuuhat pirpanan kanssa kuten aina.

Niin, se oli ihan tavallinen sunnuntai tähän asti... Paitsi että, ensimmäistä kertaa ikinä tunnen sunnuntai-illan angstia. Syy: huominen työpäivä. Reilun vuoden lomailun jälkeen töihinpaluu ahdistaa ja ärsyttää, toisaalta myös mukavalla tavalla kutkuttaa. Oikeastaan en tätä iltaa aiemmin muistanut edessä häämöttävää päivää lainkaan. Se iski vasten kasvoja kun juuri kaivelin työpaikan kulkuluvat sun muut tykötarpeet aamua varten valmiiksi. 

Yritän muistaa että työpäivä päättyy huomenna jo kolmeen mennessä ja siitä koittaa samantien jo useampi vapaapäivä... 
Nuuhkutan ja tuijotan nukkuvaa tylleröä ja olen hieman kateellinen miehelle siitä että saa viettää pirpanan kanssa huomisen päivän. Nyt tiedän miltä miehestä tuntuu päivittäin töihin lähtiessä. 

Onneksi on Ben&Jerry = lohtumättö. Mitä sopivin tähän sunnuntai-iltaan.