Ooops! I did it again...

Ihanaa huomenta! Taas aloitan postauksen pahoittelemalla postausten puutetta. Kun aloitin kirjoittelun, päätin että bloggaamiseen käytetty aika ei saa olla pois ystäviltä, perheeltä eikä riittäviltä unilta, eikä se saa tulla pakkomielteeksi. Lähiaikoina on ollut paljon iloisia ja kipeitäkin asioita joita olen saanut  puida, iloita ja kokea läheisten kanssa ja unet kellon ympäri ovat myös tulleet osaksi elämää. Olotilakin on ajoittain aika aivoton. Toisaalta olen nauttinut paljon myös ihan omasta ajasta jolloin keskityn olemisen sietämättömään keveyteen. Ihan parasta. Yleensä minussa herää tähän aikaan vuodesta eloon varsinainen duracellpupu mutta tänä vuonna saan näemmä edelleen odotella piristysruisketta.
Mutta tänä aamuna tajusin että vaikka aivottomuus onkin vallalla joka päivä, kuulumisten päivittäminen ei välttämättä ole raskas projekti. Sehän blogin alkuajatus olikin.

Raksaprojektissa mennään eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Raksapalaverit ovat tihentyneet, mikä on upea juttu. Kaikilla on kova halu kiriä aikataulua jotta lupahakemukset saadaan sisään mahdollisimman pian. Arkkitehtimme on saanut aikaan alun takkuilun jälkeen ihan meidän näköiset piirustukset. Pientä hienosäätöä vailla, mutta nyt ollaan jo lähellä sitä täydellisyyttä jonka haastavat puitteet meidän kodille pystyvät tarjoamaan. Haastavaa ja aikaa vievää tämä ryhmärakentaminen.

Rakas kummityttöni lunastaa rippilahjansa vajaan kuukauden kuluttua. Olen tiputellut vinkkejä matkan varrella ja ilmassa on aistittavissa kärsimättömyyttä sekä kutkuttavaa jännitystä. Olen luvannut kuitenkin paljastaa salaisuuden sopivasti ennen H-hetkeä. Ihan pian siis.
Matka kesäisistä rippijuhlista on ollut itsellenikin aika kutkuttava, käsittämätöntä että salaisuus on pysynyt tiukasti koko ison perheen kesken. Tulen itsekin kokemaan jotain niin kovin tuttua hyvin erilaisin silmin.

Glögiä on juotu jo muutama viikko, mutta kauden ensimmäiset 'aidot' itsekeitetyt glögit keiteltiin pari viikkoa sitten jo ihanaksi perinteeksi muodostuneella naisten syksyisellä mökkiviikonlopulla. Puuliedellä. Lumisen maiseman keskellä. Joulukortitkin tilailin jo ajoissa ystäväni 'paperpressistä'. Pakettia odotellessa. Jouluhörhö on siis ollut vauhdissa ja erinäisissä puuhissa jo jonkin aikaa, kaikkea ei viitsi edes julkisesti tunnustaa. Tästä se vielä pahenee, for that I'm sure.

Nämä arkiaamujen omat rauhalliset aamiaishetket kynttilänvalossa on arjen luksusta. Niistä nautin ja tällekin viikolle niitä riittää moneksi aamuksi. Tänä aamuna alkoi granolat, luonnonjogurtit ja ruisleivät puistattaa joten laitoin vohvelipannun lämpenemään. Ah!

Ihanaa viikkoa kaikille!