Yks vee täyttä kultaa

Vuosi sitten elettiin hyvin jänniä, kärsimättömiä ja turhauttavia aikoja. Lasketun ajan yli oltiin menty reippaasti eikä minimii antanut mitään merkkejä 
 saapumisestaan. Huomenna tulee pallerolle vuosi täyteen <3 

Uskomaton matka takana. Vauvavuosi oli ennakko-odotuksista poiketen mitä helpoin, käsittämätön suorastaan. Nyt siitä ihanasta pienestä vaaleanpunaisesta kääröstä on kasvanut valoisa, sosiaalinen ja kiltti tyttö. Vauhdikas tahtoneiti. Rakastaa tanssimista ja musiikkia. On ikiliikkuja, järjestelevin energiapakkaus ikinä. Ansaitsee vuoden puuhastelijan tittelin. Hukassa olevia tavaroita kannattaa nykyään etsiä roskiksista tai pesukoneesta. Neiti on täynnä iloa, kiinnostunut kirjoista ja vaatteista, toi tullessaan meidän kotiin pastellin sävyjä. On kiertänyt isänsä pikkurillin ympäri tiukasti. Me ihmetellään ja ihastellaan päivittäin että miten meillä voikin olla näin ihana tytär. 

Vuosi on opettanut meille paljon, tytär on opettanut meille paljon. Kaikki ennen syntymää tehdyt supermamapäätökset heitettiin jo ennen alkumetrejä romukoppaan. Samoin ryppyotsainen, stressaava tai suorittava vanhemmuus. Haluaisin ajatella että nämä vanhemmuuden vasta-alkajat on pärjänneet eka vuoden ihan kohtalaisin arvosanoin.

Perjantaina Niki tulee ottamaan pikkumurusta potretteja. Lauantaina juhlitaan pienesti. Juhlat on valmisteltu hyvissä ajoin. Lahjakin noudettiin jo tammikuussa, instaseuraajat saivat jo silloin sneak peekin Porvoosta ;) 

Osan juhlajärjestelyistä delegoin ja ulkoistin, ihme että osasin. Olen vihdoin oppinut että kaikkia naruja ei tarvitse pitää omissa käsissä. Nyt ei tarvitse stressata, voi keskittyä olennaiseen <3