Jotain vaaleanpunaista...

Heippa! Pääsiäinen tuli ja meni, arki palasi. Kun viimein tajusin että pieni palleroni pärjäisi muutaman päivän isän ja isovanhempien huomassa varsin hyvin ilman äitiä, pystyin relaamaan ja pärjäämään minäkin. Saavutin jopa tilan jossa hieman nautin siitä kovasti hehkutetusta laatuajasta itsekseni. Ei lainkaan yliarvostettua :) Käytin tilaisuuden hyväkseni ja siivosin perusteellisesti, naapurit varmasti kiittelivät hullua pääsiäisnoitaa jolla poppi soi ja imuri lauloi. Töitäkin tuli tehtyä viikon aikana niin että työkaverit vitsailivat että on jollain tainnut mennä numerot sekaisin, 50% työajan sijaan taidan tehdä 150%. Siltä se tosiaan tuntuu nyt, mutta muutaman päivän kuluttua tuo rutistus on kaukainen muisto vain.

Nyt vaaleanpunainen juhlahuuma nostaa päätään kaiken kiireen keskeellä! Luulin olevani ajoissa kaikessa mikä liittyy tyttären 1-vuotis syntymäpäiviin. Niin olinkin. Lahja hoidettu tammikuussa. Koristeet helmikuussa. Kakkutilaus maaliskuussa. Check, check ja check. Mutta kutsut. Pienimuotoinen unohdus ja askartelulaatikon kätköistä kaiveltiin toissapäivänä tykötarpeita myöhäisen työpäivän päätteeksi. Sopiva pikku iltayön puhde. Myöhässä matkaan ja näin mokasinkin uuden vuoden lupaukseni olla jättämättä kaikkea viime tinkaan, tosin vasta huhtikuussa. Yritys hyvä kymppi, todennäköisyys onnistumiseen toki tiedettiin ;)

Kovin vaaleanpunainen viikko edessä valmisteluineen.

Kuten missä tahansa tyttötaloudessa, myös meillä juhla-asun valitseminen tuottaa päänvaivaa ;)

Käykö muille koskaan niin että aikapäiviä sitten sopii samalle viikolle useita asioita ja ajattelee pärjäävänsä niiden kanssa vallan mainiosti? Ja kun se on ajankohtaista, tuntuu että paniikkinappulalle olisi käyttöä ja aika todellakin loppuu kesken? 
Itselläni on sellainen viikko edessä. Itseaiheutettua, thank me very much :)

Ihanaa viikonloppua!