Handbags and gladrags

 Nyt on paha. Senkin uhalla että saan crazy ladyn leiman otsaani, aion kertoa  ilmaantuneen ongelman nimen.
Here it comes... 
Se on LV dilemma. Varsinainen teaser. Kuka sanoisi EI ilmaiselle LV'lle? Minä, ainakin tähän asti. Luikkari on kuulunut sinne 'ei-missään-nimessä-hankintalistalle'.
 

Nostin sen pakkauksestaan pöydälle. Kierrän pöytää ja katselen laukkua joka suunnasta. Vielä en ainakaan syty. 

Taustaa: ystäväni Pariisista lähetti minulle LV Neverfullin, koska sai sen työkeikaltaan 'hand outina' ja kokeilun jälkeen totesi ettei itse sitä tarvitse. Toki annoin sille lähtöluvan ja sanoin että katson livenä mitä mieltä olen.

Itselläni on lähes aina ollut jonkinlainen antipatia LV logoa ja LV laukkuja kohtaan. Lontoon vuodet istutti syvän disliken kyseiseen brändiin. I blame Footballers wifes, Essex girls and Britney Spears. Viidakon tähtösetkään ei ole saaneet päätäni kääntymään :)

Mulla oli 10 v sitten Lontoossa ihana kämppis Elisabeth jonka kanssa sovittiin että meillä ei ikinä nähdä kyseisen firman laukkua käsipuolessa. Elisabethin itävaltalaiseen, aateliseen tyylitajuun ja hienostuneisuuteen luotin kuin vuoreen. Luotan vieläkin. Elisabeth on itse 'Birkin girl with pearls and diamond earrings'.
 Omaa tyyliäni löysin hyväksi havaitulla mallilla, yrityksen ja erehdyksen kautta. Olin lähinnä kaikkea mahdollista tyyliä kokeileva villikko, epävarma ja taloudessamme se värikkäämpi osapuoli. Luultavasti aiheutin Elisabethille päänsärkykohtauksia yhdistämällä mm. pinkit Converset, tyllihameen ja Chanel 2.55'n.
Our LV-pact, se on kuitenkin ollut helppo pitää tähän asti.

Kun näen LV logolla vahvasti 'koristettuja' laukkuja, mietin aina mielessäni fake or real? Tiedän että samoin ajattelevia on monia. En pidä siitä että juuri LV kopioita pyörii kaikkialla. Toki kaikesta löytyy kopioita, ei ainoastaan Luikkarista. Syyllistyin merkkilaukkuhysteriaan Lontoon vuosina, aina uusin IT-bag oli juostava hakemaan kun sen oli nähnyt keikkuvan red carpetilla jonkun tähtösen käsivarrella. Jos laukkua ei löytynyt Lontoosta, sen perässä mentiin junalla Pariisiin tai koneella New Yorkiin. Siinä elämänvaiheessa tykästyimme ystäväni Beckyn kanssa hetken 'salaa' jopa valkopohjaiseen Luikkariin jossa kirjaimet loisti eri väreissä, ihan vain koska se keikkui Victoria Beckhamin käsipuolessa. WHAT? Onneksi se oli silloin mission impossible saatavuutensa kanssa. Ja hyvä että tuo hetkellinen positiivinen tunne hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

 Jos ikinä olisin antautunut laukulle, tiedän että olisin katunut sitä aina. Se ajanjakso elämässä oli hulluutta, järjetöntä kulutushysteriaa. Kuinka montaa hankkimistani laukuista ikinä käytin useammin kuin kerran, vain muutamaa. Muutama on edelleen käytössä, muut olen myynyt huudossa niitä enemmän himoitseville. Lähteä ovat saaneet virheostos-leima 'nahassa' mm. Fendit, Chloet, Guccit ja Pradat. Jopa Miu Miun ja Chanelin laukkuja, vaikka molemmista merkeistä paljon pidänkin. Mutta niin vain jäivät jotkut mallit roikkumaan kaappiin ilman käyttöä, olematta lainkaan 'minun näköisiä'. Onneksi pääsin huutokaupoissa melkein omilleni, joissakin laukuissa jopa plussan puolelle. Enää en kaipaa laukkuja vain kaappiani koristamaan. Kaipaan hyvälaatuisia laukkuja kuten kuka tahansa nahkaan viehtynyt harakka :) Mutta vain sellaisia joilla on todellista käyttöä. Laukun täytyy tuntua hyvältä ja omalta, ei vain näyttelykappaleelta. Mitä pienempi logo, sen sopivampi itselleni. Logo saisi olla lähes huomaamaton elementti. Laukun ei silti tarvitse olla hajuton ja mauton vaikkei logo räikeästi silmään osukaan. Haavelistalla on monta laukkua, mutta yksikään niistä ei ole ollut LV. Sen valkopohjaisen katastrofin välttämisen jälkeen yksikään LV tuote ei ole herättänyt positiivisia värinöitä.

Nyt on tullut aika arvioida Neverfull. En usko että se on mun juttu. Kauneus on katsojan silmässä, laukku ei ole itseni näköinen ja käyttötarkoituksiakin on elämässäni hyvin vähän Neverfullille. Eikä sisustuksemme kaipaa laukun tummanruskeaa säilytysrasiaa. Mutta antaisinko laukulle mahdollisuuden ennenkuin lemppaan? Ehkäpä se on hyvä cabin laukku matkustellessa, vaikuttaa tilavalta. Hoitolaukku!? :) 
Kun kaivoin laukun esiin ja sovitin olalle, totesimme molemmat miehen kanssa yhteen ääneen:
 'Ei hyvä, ei sun(mun) juttu'.

Positiivinen asia on että väri on ihan ok. Näitä 'fulleja' valitettavasti kävelee päivittäin vastaan liiaksi asti missä tahansa pääkaupunkiseudulla. Esiintyvyyden runsaus johtaa missä tahansa asiassa totaaliseen inflaatioon. Luultavasti tämänkin lahjoitan eteenpäin jollekin sitä kovasti haluavalle tai palautan alkulähteille. Tai sitten otan arvioinnin jälkeen yhteyden Wieniin ja kysyn luvan 'to break the pact'. 

Sitä epäilen.

Kierrätys kunniaan, laitetaan hyvä kiertämään. Joku tulee tästä laukusta todella onnelliseksi. Itsekin koen edelleen onnen kicksejä laukkurintamalla vaikka se nuori, hupsu material girl onkin himpan verran järkevöitynyt. Tällä hetkellä kicksit tulee mm. Samujin Torista johon nykyisin mukana kulkeva tavarakaaos sujahtaa ongelmitta. Ihana, laadukas, tylsä ja pohjaton Tori! Tuoreen äidin lisäkicksit tulee erinäisistä crossbody ja shoulder bageistä jotka jättävät kivasti kädet vapaaksi.

 Meille kaikille on tarkoitettu ne omat bägit :)