29.1.2015

Hei hei mitä kuuluu?

Pahoittelut hiljaisuudesta! Jotenkin hurjan vauhdikkaita meidän päivät nykyään ja arki ajoittain lähes karnevaalimeininkiä :) On hetkiä jolloin huomaan viettäneeni jonkin aikaa lähes yh-elämää. Mies on suunnannut useana päivänä suoraan töistä raksalle ja tulee sieltä illalla vasta neidin iltatoimien aikaan, jos ehtii silloinkaan. Mutta nyt on lomaviikko joten päivät eivät raksalla ole venyneet kohtuuttomiksi. Appiukkokin on jo kolmatta viikkoa auttelemassa raksahommissa ja talo onkin noussut vauhdilla. Ihana, korvaamaton apu. Bonuksena tässä diilissä myös se että minimii saa viettää vaarin kanssa laatuaikaa päivittäin.


Pikku palleromme kehittyy vauhdilla. Aika kotona meneekin niin että pallero kiittää taaperokärryllään sukat makkaralla edellä ja minä perässä. Varmistelua neiti ei enää juurikaan tarvitse, mutta ajoittain vauhti kohoaa vähän liian korkealle. Mutta kärry on nyt vihdoin pop. Kuinka sydäntä sykähdyttävää on vierestä katsella pikkuisen touhutessa itsekseen esteitä pois kärryn tieltä <3
 Vielä hän ei täysin ilman tukea kävele, mutta siitä se lähtee! Mukkelis makkelis momenttejakaan ei enää tule juuri lainkaan.



Mutta, mitä mulle kuuluu? Yh-elämän lisäksi. Pidän yllä ruoka- ja pyykkihuoltoa ja hoidan juoksevia asioita. Olen ollut tehokas, sain vihdoin varattua neitokaisen 1-v kuvauksenkin. Hui, aika rientää. 
Olen saanut tämän viikon aikana kaksi imartelevaa nimitystä jotka on perääni huudeltu. 'Hei, tuulipukurouva!'. Ja 'Hei, Pampers!' Toisella kerralla olin lähtenyt Prismaan tuulipuvussa ja jätin kassalle jotain. Kyllä, teen usein niin. Siis heitän tuulipuvun päälleni :) Hengaan kotona leggareissa joissa en kuitenkaan viitsi kadun toiselle puolelle Prismaan vilahtaa. Siispä vetäisen päälleni lenkkipuvun. Olkoon noloa, mutta hemmetin mukavaa myös! Pampers-tittelin sain kun joku peräänhuutelija Postissa ilmoitti mun jättäneen jonkun kuitin tiskille. Vaikka en sitten edes ollut minä. Ja kyllä, paketti Pamperseja roikkui vaunuissa. 

Mutta on tämä Pampers-muija tavannut ihania ystäviäänkin. Tällaisena aikana ihanat ystävät ovat korvaamattomia. He soittavat kysyäkseen kuulumisia. He pysäyttää hullun oravanpyöräni hetkeksi ja patistavat kaupungille kahville. Ja kutsuvat syömään. Ja tarjoutuvat lapsenvahdeiksi pyytämättä, edes hetkeksi. Että mama pääsee vaikka kampaajakäynnilleen. Kullat rakkaat.


Kärsin myös armottomasta matkakuumeesta. En ehkä koskaan ole ollut näin tuskissani. Pinta- ja lattiamateriaalisurffauksen sijaan yllätän itseni selailemasta vanhoja matkakuvia ja tsekkailemasta lentohintoja. Käteen hakeutuu lehtipinosta mieluiten Mondo. Unelmissani makaan jälleen Seychelleillä maailman kauneimmalla rannalla kuuntelemassa meren kohinaa. Ei merkkiäkään turisteista, aurinkotuoleista saati 'masaas, masaas' ammattilaisista.


Tämän kaiken lisäksi hurrrjan paljon mommy brain moments. Kaikki mamat nämä hetket varmuudella tietävät :) Miten ihmeessä näillä aivoilla on valmis työelämään kuukauden kuluttua...?

Mutta en valita, tämän hetkisen yh-elämän kääntöpuoli kun sattuu olemaan jotain niin makeaa, upeaa ja odotettua. Oma, valmistuva koti. Me todetaan joka ilta että tämä on vaan vaihe, joka menee ohi. It's all worth it. Käperrytään kainaloon ja kuiskataan korvaan hyvät yöt. 
Nukahdetaan nanosekunnissa.


22 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sano muuta, toisaalta aivan liian nopeasti! <3 Mutta tämän matkan kodin valmistumiseen voisin pikakelata jo ohi :)

      Poista
  2. Muistan miten lähdin kouluun toisen lapsen ollessa lähes 3 vuotias. Arvaas kuule paljon päätä särki iltaisin kun aivot oli ylikuormitettu uusilla jutuilla? Minä selvisin siitä niin kyllä se sinunkin pääsi siihen tottuu. Ihana tuo teidän taapero <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se ihana, uskomattoman ihana <3 :)
      Onneksi mun työpaikalla käyminen tapahtuu sopivan harvoin... se on välillä varsinaista brain stormia, kuormittavaa niin fyysisesti kuin henkisesti

      Poista
  3. Ihana kuulla teistäkin, tuulipukurouva 😁.
    Itse huomasin kerran olevani kaupan kassalla yöhousuissa, yritin olla muinanaisina mut hieman tuli "äiti on väyän väsynyt"-fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuo tuulipukurouva oli jotain niin lenkkipolulle kuuluvaa! :D Mutta kyllä se nauratti!
      Arvaa tekeekö mun usein mieli lähteä pyjamahousuissa kadun toisella puolella olevaan leipomoon?? Joka aamu! Vielä ei kuitenkaan tuoreen croissantin kutsu ole ollut niin voimakas etteikö olisi muistanut vaihtaa tuulipuvun pöksyjä tilalle! :D Mutta loppujen lopuksi, kiinnittääkö kukaan asiaan niin paljon edes huomiota...?

      Poista
  4. Muistan tuon ajan, kun oli kolme alle kouluikäistä ja mies oli raksalla aamusta iltaan ja minä opiskelin lisäksi....Ihanuus odottaa, jonka vuoksi jsksaa taistella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme alle kouluikäistä, raksailu ja opiskelu... Hatunnosto! <3 Omat vanhemmat suoriutuivat aikoinaan kunnialla myös tuosta kolme lasta ja raksailu yhtälöstä.
      Ei tässä uskalla valittaa lainkaan, joskus tulee vain hetkiä jolloin tekisi mieli polkea jalkaa. Samalla mietin että tässä lautasella voisi olla myös paljon enemmän haasteita joten ollaanpa vaan tyytyväisiä :D

      Poista
  5. Pampers!! LOL :D
    Ihanat nuo pikkuneidin pilkkupöksyt, mistä ne on?
    Ja Seychellit, siellä on mun mielestä myös maailman kauneimmat rannat! Ihan jopa virallisesti rankattu ykköseksi jollain listoilla :) Pääsisipä sinne joskus uudestaan, tavoitetta kerrakseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilkkupökät on Zarasta, Me tytöt hengataan aina kotona vähän löysemmissä pöksyissä :D Mukavuus ennenkaikkea kun lattialla leikitään ja kontataan.
      Nämä rantajutut on niin jokaisen henk.koht. mielen kokemuksia, ja itse olen rankannut Seychellit toistaiseksi kauneimpien näkemieni rantojen joukkoon, tunnelmallaan sekä maisemallisuudellaan. Hawaii vahva kakkonen! Niin monta rantaa vielä haaveissa, huoh! :)

      Poista
  6. No nyt mäkin löysin tänne kivaan blogiisi! Voi mikä suloisuus teillä siellä kiipeilee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun löysit! Tervetuloa <3 On hän kyllä, kiipeilymestari jo nyt. Kun pysyisi aina perässä...:D

      Poista
  7. Voihan takatukkatupsu <3 Neidin tukka on mennyt ihan pellavaiseksi, pikkumuru! Maailman kaunein ja suloisin! :*
    Mommy brain on ja pysyy... never faids. Just to let you know ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takatukka-rastafaria-maailmansuloisin yeah! :) Tukka on niin vaalean pellavainen että näyttää niin hassulta kuvissa kun se vaalea hukkuu kokonaan ja vain tuo tummempi osa näkyy, vähän niinkun olis bald patches siellä täällä :D
      Mommy brain on myös hyvä tekosyy välillä... ;)

      Poista
  8. Voi, pienokainen on trenditietoinen muodin aallonharjalla ratsastaja :D Nuo housut!! Hot hot! Ostin itselle hyvin samankaltaiset collaripöksyt, ne on mukavat jalassa ja silmäkin lepää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo me hillutaan täällä myös hyvin samanmoisissa pöksyissä, itsekin ostin Zarasta alkusyksystä samantyyppiset lökäcollarit. Like mum like daughter! Mies jaksaa ihmetellä tyttöjensä muotia, se siitä silmä lepää osuudesta :D Mutta mukavuus ennenkaikkea!!

      Poista
    2. En voi edelleenkään olla nauramatta tuolle Pampersille! :D

      Poista
    3. Niin ne peräänhuutelut vuosien myötä muuttuu erityyppisiksi :D

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Hih, kyllä! Oli pakko hakea kamera ja saada ikuistettua hetki, vaikka kädet uhkaavasti lähestyi tuota haarukkaosastoa :D Tuokin kiipeäminen tapahtui salamannopsasti, vaikka oli meidän mlolempien näköpiirissä koko ajan. Neiti hakeutuu keittiöön jopa toiselta puolelta kämppää kun kuulee että tiskikonetta täytetään tai tyhjätään. Ja heittää tantrumit jos luukku laitetaan nenän edestä kiinni :D

      Poista
  10. Hih, olipa ihana postaus! Ja huh, ne remppa-ajat muistuivat niin mieleen.. Onneksi sitä ei kauaa kestänyt, meistä ei ainakaan kahden lapsen kanssa olisi todellakaan ollut rakentajiksi.. Tsemppiä teille, ihana taaperoinen! Meilläkin tiskikone on kovin mieluisa puuhapaikka, roskiksen ohella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri <3
      Uh, odotan 'innolla' sitä roskisvaihetta... Sitäpä ei neitokainen vielä ole löytänytkään, on onneksi sen verran korkealla ettei ihan äkkiä löydäkään. Kaiken muun aukeavan laatikon tai kaapin tyhjentää alta aikayksikön :D

      Poista