14.1.2015

Erään aikakauden loppu

Tänään on äitiysvapaani viimeinen päivä. End of an era. Huomisesta aloitan kuuden viikon vuosiloman. Onneksi! Ihan kamalalta tuntuisi mennä töihin huomenna, vaikka kiva työ siellä odotteleekin. Mutta pikkuisen jättäminen... toinen on vasta pari päivää vaille yhdeksän kuukautta. Kuuden viikon kuluttua palaan tekemään 50% työaikaa. Käytännössä se tarkoittaa että teen kuudessa viikossa yhdeksän työvuoroa. Se ei ole paha. Minimii saadaan näin hoidettua kotona eikä sen suurempia hoitojärjestelyjä vielä tarvita. Työnantajani myöntää puolikasta työaikaa vain puoli vuotta, sen jälkeen mietitään asia uusiksi.

 
 Ihana tämä mahdollisuus olla näin pitkään kotona. Arvostan niin paljon tätä hyvin ainutlaatuista järjestelmää. Muutama ystäväni ja tuttava ovat eläneet vuoden aikana hyvin samanlaisia hetkiä vastasyntyneidensä kanssa eri puolilla maailmaa. Paitsi että osa heistä on palannut töihin jo neljä, ja jopa kuusi kuukautta sitten. Järjestelmä ei salli kotiin jäämistä tämän 'deadlinen' jälkeen, äitiysloma loppuu. Toki jos kukkaro sallii, kaikki on mahdollista. Osa ystävistäni onkin jäänyt kotiin ilman minkäänlaista 'Kela-avustusta'. Myötätuntoinen työnantaja saattaa säilyttää työpaikan kuitenkin odottamassa kauemmin kuin virallisen äitiysloman, mutta usein näin ei ole.  
Aikamoista. Nämä naiset asuvat mm. Hollannissa, Englannissa, Irlannissa, Yhdysvalloissa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa. Osa siis aika lähelläkin. Lueskelin kesällä ja alkusyksyllä Facebookista näitä töihinpaluupäivityksiä ja itselleni se oli silloin kovin kaukainen ajatus vielä. Hollannissa asuva yhdysvaltalaispariskunta kiitteli ylitsevuotavasti Hollannin hallitusta jonka luoma systeemi mahdollistaa äidin kotona olon kokonaisen neljän kuukauden ajan. Heidän kotipaikkansa on New York ja siellä naisen työnantaja olisi sallinut äidin olla kotona 9 viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Yleisesti se siellä on kaiketi 6 viikkoa. Eli Sarahilla oli varsin salliva työnantaja. Heille tämä Suomen tarjoama 10 kk on  unbelievable.


Mies jätti valinnan töihin paluusta täysin päätettäväkseni. Sanoi että asiat järjestyy miten ikinä vaan haluaisin tehdä. Mietin todella pitkään. Kuinka  paljon yksinkertaisempaa olisi ollut kun joku olisi vain päättänyt asian puolestani. Molemmat olemme sitä mieltä että vieraaseen hoitoon ei vielä haluta tyttöä viedä. Tiedän myös että olen tottunut oman rahan käyttöön, joten täysin toisen lompakon armoille heittäytyminen tuntuisi äärimmäisen tuskalliselta. En kykenisi siihen. Edes 'ruhtinaallisen' Espoo-lisän turvin :D
Joten päädyin siihen että palaan tienaamaan edes sen puolikkaan palkan.


Vaikka arki kotona ei tästä juurikaan muutu, tuntuu silti hurjalta palata töihin. Onkohan ammatillisesta osaamisestani enää mitään rippeitä jäljellä? 
Jos töihinpaluu raksailua täynnä olevan kevään keskellä tuntuu virheeltä, voin aina muuttaa suuntaa ja hakea hoitovapaata. Mitään ei ole lukkoonlyöty :)

Mutta ei mietitä sitä nyt, vielä on kuusi viikkoa aikaa nauttia! <3

10 kommenttia:

  1. Apua miten aika rientaa, vastahan pienokainen syntyi <3 Nauti nyt lomailusta sydamen kyllyydesta, vaikka kuulostaa silta etta ei tulevat tyot muutenkaan stressaa, aika harvakseltaan taidat joutua tyopaikalla kaymaan ;)

    Niin totta nuo muun maailman systeemit, ne on sulaa hulluutta ja vaaryytta! Monesti se on uuden tyopaikan etsinta edessa ja mita sulla on nayttaa cv'ssa: aitiysloma, jos ei useampikin... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, yht'äkkiä ollaankin jo tässä <3 Siellä ne työt odottaa mutta ei siellä käymisestä tarvi hurjaa stressiä pidellä :)
      On se epäreilua tavallaan miten eri arvoisessa asemassa äidit ympäri maailmaa ovatkaan... Muistelen että Englannissakin, tai ainakin Lontoossa jo hoitopaikan (tai nannyn) hinta kuukaudessa oli monesti arvokkaampi kuin mitä töihin palatessasi saatoit tienata... Mutta työpaikan pitääksesi tai uraputkessa roikkuaksesi piti palata töihin :/

      Poista
  2. Vaakakupissa: raha vai oman lapsen hoito? Onko ura tärkeä? Työpaikalla olo kuulostaa vähäiseltä, teetkö kotoa käsin etätöitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole uratyyppiä, ja töitäkään en joudu lainkaan tuomaan kotiin. Satun olemaan onnekas siinä että voin valita mitä tässä tilanteessa teen. Ja meidän valinta oli meidän perheelle sopiva. Jos ei olisi ollut mahdollisuutta 50% työaikaan, olisin jäänyt kotiin. Kuten sanoin, tärkeintä meille oli se että pikkuista ei vielä tarvitse viedä hoitoon kodin ulkopuolelle ja tässä suunnitelmassa isäkin saa tyttären kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa useammin. Everybody is happy❤️

      Poista
  3. Sulla on aivan ihana tilanne kun on tuollainen vaihtoehto! Voi kun itsellekin olisi tarjolla sitten kun joskus töihin palailen... Mun täytynee jäädä hoitovapaalle koska en itsekään halua viedä pientä vielä hoitoon.

    Hienosti teidän neiti jo sormiruokailee, mikä on herkkuruoka?? Onko jotain kivoja vinkkejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihanaa että on tällainen vaihtoehto... Katsotaan sitten syksyllä mikä on silloin tilanne :)

      Välillä sormiruokailee, välillä sekoittaa lusikankin soppaan :D Herkkuruokia juuri tuossa tarjottimella olevat avokado ja parsakaali. Neiti voisi syödä parsakaalin nuppuja nin paljon että en ole edes tohtinut antaa testata kuinka paljon napa vetää. Uutena superherkkuna mun tekemät jauhelihapihvit, helppoa ja hyvää. Rakastaa tuoreiden porkkanan, omenan ja kurkun nakertelua. Viilettää ja kiipeilee porkkana kädessä ympäri kämppää, porkkanasta ei irroiteta! :D

      Poista
    2. Jauhelihapihvit? Miten teet ne noin pienelle, ei kai vielä voi samaa ruokaa syödä? Mulle sanottiin neuvolassa että mitään ei saisi vielä pannulla paistaa, pitäisi keittää tai höyryttää...?
      Ihanaa että syö jo hedelmiäkin! Wau! Mä arkailen aloittaa kun pelkään reaktioita :D

      Poista
    3. Teen kaurahiutaleista (tai neljän viljan) ja vedestä pohjan, lisään sipulia, tuoretta persiljaa, oreganoa, paprikajauhetta, suolatonta tomaattipyrettä, porkkanaraastetta, kananmunan ja jauhelihan. Paistan uunissa. Siitä tulee meidän neidille mieluisat, ihan omat pihvit :) Samanlaisia sovelluksia voi tehdä vaikka kanasta ja kalasta.
      Itsekään en ole vielä paistanut juuri mitään pannulla, paitsi vast'ikään paistoin munakkaan neidille. Maistui mainiosti ja mahakin tuntui sietävän. Siitäkin tuli kertaheitolla suurta herkkua :) Jauhelihan, kanan ja kalan edelleen keitän tai paistan uunissa.
      Joo neiti järsii omenaa kaikilla kuudella hampaallaan menestyksekkäästi! Rakastaa myös mandariineja, mangoa ja uutena juttuna kiwiä. Banaanista ei ole koskaan juuri välittänyt :D
      Rohkeasti vaan kokeilemaan Suvi! :)

      Poista