16.7.2013

I am sailing...

Vihdoin pääsin uskalsin merelle opettelemaan purjehduksen saloja. Mies purjehtii jo ties kuinka monetta kesää mutta mun opettelu laahaa hieman perässä. Se on ollut täysin olematonta, nolla-linja. Taivuttelu ei ole ollut siitä helpoimmasta päästä, olen aina pystynyt vetoamaan työkiireisiin ja mitä näitä nyt on...

Muistan vielä kun hän aikanaan varovasti kyseli mielipidettäni purjeveneen ostoon. Ei mulla ollut mielipidettä, puolesta eikä vastaan. Olen aina lähinnä vaan pelännyt merta ja sen voimaa. Ja ajoittain kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista isommissakin purkeissa. Maalla, merellä ja ilmassa. Miehelläkin oli vielä varsin tuoreessa muistissa insidentti jolloin hän joutui vierestä todistamaan massiivista pahoinvointikohtausta pienkoneen turbulenssissa jossakin Grand Canyonin yllä. Taisin siis todeta purjevenehaaveisiin että 'kunhan mun vaan ei tarvitse...' And I think he was ok with it.

Lähinnä eilinenkin 'oppitunti' meni niin että keskityin tarkkailuun kun miehet teki kaiken työn. Tavoitteena tällä opettelulla on se että voittaisin fobiani. Ja jospa me joskus kaksistaankin päästäisiin merelle eikä vaan istuttaisi helteisiä kesäiltoja kannella satamassa. Tosin ei siinäkään mitään vikaa ole, that's my kind of sailing ;) Toistaiseksi olen kieltäytynyt lähtemästä merelle kaksin, koska olen ollut totaalisen osaamaton. En ole hyvä uhkapeluri joten sitäkään riskiä en ole ollut valmis ottamaan että jotakin sattuisi. Näin jo uniakin niistä tyypeistä jotka pelastaa merihädässä olevia.

Innostuksen kipinä ainakin leimahti, saa nähdä miten käy. Pahoinvointikaan ei yllättänyt. Onkohan olemassa jonkinlainen 'Sailing for Dummies' opus?
Jospa vielä tämän kesän aikana merelle päästään ihan kahdestaan. Stay tuned ;)






6 kommenttia:

  1. Oi, purjevene :) Itse olen haaveillut purjehduksen aloittamisesta jo ties kuinka kauan: isäni harrasti nuorena miehenä kilpapurjehdusta, mutta "omana aikanani" meillä ei ole ollut kuin moottoripaatteja, joten purjehtiessa olen aina ollut ihan sivustaseuraajana mukana :P Vielä kun isi on sen ikäinen, että hän voisi opastaa purjehduksen saloihin, olisi kyllä ihana hankkia omakin vene..

    Itseänikin tosin vähän mietityttää, kuinka me kaksin pärjättäisiin veneen kanssa, vaikka ensin opeteltaisiinkin muiden ohjauksessa.. Ehkä unelmaa vielä päästään toteuttamaan - ainakin "sitten joskus" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että teillä olisi todellinen konkarikin opettajana! Eikun kokeilemaan vaan :) Ja toteuttamaan unelmia!

      Mä olen leikitellyt erilaisilla purjehduskurssi-ajatuksillakin, mutta yllätäen nekin aina väistyvät kaiken muun tieltä, sinne 'sitten joskus' -listalle. Hyvähän semmoinen olisi käydä, varsinkin kun tällainen totaali rookie ja merikammoinen olen :)

      Poista
  2. Ihanat kuvat! Tsemppiä opetteluun! :) Itselläni on vahva pelko merta kohtaan myös. Isommalla aluksellakin seilaaminen on jännittävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Merenpelko on ihan oikeutettua, on sillä aika hurja voima ;)

      Poista
  3. Tuoreessa muistissa täälläkin vielä postauksesi Dubaista... ;) Purjehtiminen on välillä kuin rollercoasterissa istuisi! Ei muuta kuin onnea ja menestystä opetteluun. Fobioista PÄÄSEE eroon! Kokemusta on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Se rollercoasteri olikin karmein kokemus sillä saralla ikinä! Sitä olotilaa ei nopeasti unohda... ;)

      Poista