Seychellit

Keskellä talvea jokainen varmaan haluaisi  hetkeksi lämpöön. Siihen sellaiseen lämpöön ja kuumuuteen että tuntuu joka sopukassa, ja yölläkään ei ulkona tarvitse miettiä sitä pitkähihaista. Sinne missä lämpötila ei milloinkaan laske alle +30 celsiuksen ja merivesi on kuin lämmin kylpy. Sellainen lämpö meilläkin oli mielessä kun Seychelleihin päädyttiin. Siellä lämpimässä tähdetkin näkyy kirkkaina ilman valosaastetta ja niitä on ihana keskellä yötä ihailla rannalla istuksien. Näillä mielikuvilla mentiin ja kaikki ne todentuivat. Rentoilemaan lähdettiin, levänneinä ja ylensyöneinä palattiin. Full of Creole spirit :)

Pähkinänkuoressa Seychellit on lukemattomia pieniä saaria, valkoista korallihiekkaa, turkoosia merivettä, koralliriuttoja, uskomatonta vihreää luontoa ja superherkullista ruokaa.

Abu Dhabista pääsaarelle Mahelle saavuttuamme hyppäsimme Air Seychellien pikkukoneeseen ja matkasimme vartissa Praslinin saarelle. Sen verran ehdimme ottaa selvää ennen lähtöä että saarista Praslinia kehuttiin kauneimmaksi ja maailman upeimmat rannat löytyisivät sieltä. Siellä halusimme viettää eniten aikaa. Toinen toistaan kauniimpia rantoja kierrettiin läpi viidessä päivässä ja upea sademetsäinen luonto yllätti täysin. Hotelliinkin satsattiin tällä saarella eniten, upea merenrantahotelli sai olon tuntumaan kuin honeymoonilaisella konsanaan. Praslinilla käytettiin julkista liikennettä joka toimi erinomaisesti. Simppeli tieverkosto, saaren ympäri kulki yksi tie ja sen halki toinen, kattavasti siis joka paikkaan :)  Keskellä ei mitään muuta ollutkaan kuin vuori ja sademetsää. Autoa miettittiin vuokralle mutta onneksi ei otettu, se olisi ollut turhaa. Bussitaksat oli hävyttömän halvat ja bussi vei mihin tahansa saaren kolkkaan lyhyessä ajassa. Kyllä bussissa välillä hirvittikin, korkeuserot olivat huimaavia ja tiet kapeita, ja kuskien kaasujalat raskaita.

La Dique oli saarista seuraava. Lautta vei Praslinilta pienelle ihanalle saarelle jossa autoja oli vain muutama. Ihmisiä saarella asuu n. 2000 joten kivan pikkuvilkas paikka se kuitenkin oli. Ihmiset ystävällisiä ja rentoja, kovin spirituaalisia.  Hidas ja rento elämänrytmi tarttui loman ajaksi meihinkin :)
Saaren pystyi helposti ajamaan fillarilla ympäri. Fillareilla siis liikuttiin seuraavat kolme päivää. Jälleen ihasteltiin rantoja ja luontoa, ja käytiin mm. vaniljaplantaasilla hakemassa tuoreet vaniljat matkalaukkuun kotiin tuomisiksi. Meillä oli ihana pieni guesthouse jossa aamiainen tarjoiltiin oman bungalowin terassille, sitten kun vaan jaksettiin ylös nousta. Meidät tosin herätti joka aamu guesthousin oma kukko ja saaren lukuisat muut vapaana kulkevat kukot tasaisin väliajoin aamuneljästä eteenpäin. Herätys kukonlaulun aikaan sai uuden merkityksen. Meitä se lähinnä hymyilytti, no stress, ei sentään tarvinut töihin nousta :)

Kolmen päivän jälkeen matkattiin lautalla reilun tunnin verran La Diquelta pääsaarelle Mahelle. Auto vuokrattiin heti ja sitä aktiivisesti käytettiin koko Mahella viipymisen ajan. Jälleen olimme valinneet guesthousen, ja mikä ihana guesthouse olikin. Korkealla vuorenrinteellä ranskalaispariskunnan ylläpitämä erittäin kodikas villa jossa he itse myös asuivat. Huoneitakin oli vuokralla vain 4. Päädyimme valitsemaan kyseisen paikan TripAdvisorin ylistävien arvostelujen perusteella. Vaan olipa haaste ensin päästä sinne. Meinasi sormi mennä suuhun kun ajettiin vuorenrinteen juurelle ja mietittiin millä ihmeen keinolla saisimme auton ylös rinnettä majapaikkaan. Niin äkkijyrkkä tie sinne vei. Mutta ylös mentiin kun ensin otettiin vähän vauhtia. Mies saikin lempinimen ja maineen lentävänä suomalaisena joka toi auton rinnettä ylös, guesthousen porukka oli seurannut tapahtunutta! Kävi ilmi perille saapuessa että paikkaan tuli myös toinen tie, toista kautta, jota vuoren rinteellä asuvat ihmiset käyttävät :) Aika hurja sekin mutta sitä kuitenkin jatkossa käytimme. Ja minkäs teet, meidän iPadiin tuoreena ladattu OffMaps ei tunnistanut muutakuin tuon yhden älyttömän tien. Eli mun kartanlukijataidoilla EI ollut mitään tekemistä kyseisen asian kanssa :)

Päivät Mahella kuluivat ajellen 28km pitkää saarta ristiin rastiin, välillä makoillen rannalla, snorklaten ja myös vähän ostoksia tehden saaren pääkaupungissa Victoriassa. Saaren keskellä on korkeat vuoret joiden rinteillä kulkevilta teiltä on huikeat maisemat merelle ja keskellä vuorenrinteitä on teeviljelmiä ja sademetsiä sulassa sovussa. Rannat toinen toistaan upeampia, osa lempeitä, osa tyrskyisiä. Nyt jos saisimme muokata aikataulua eri lailla, viettäisimme Mahella eniten aikaa.

Joka ilta saimme upean illallisen, kala- ja äyriäispitoisen creolilaisen keittiön helmen. Aivan mahtavia illallisia vietettiin guesthousen patiolla isäntäparin ja toisen vieraana olleen ranskalaispariskunnan kanssa. Lady of the house Sheryl on todellinen Master Chef. Parhaita merenantimia joita koskaan olen syönyt. Ja ne jälkiruoat, ah... Puhumattakaan aamiaisista. Ja koko ajan tarjolla tuoreita hedelmiä poimittuna villan puutarhasta, passionhedelmää, guavaa, carambolaa, banaaneja, mangoja, you name it! Saaren kauneudesta ja monipuolisuudesta huolimatta, ykköseksi jäi täältä mieleen ruoka ja pyyteetön vieraanvaraisuus :) 

Haikealta tuntui lähteä, ehkäpä joskus päädymme saarille uudestaan. Mutta nyt on varovaisesti haaveet jo uusissa kohteissa.




Näitä ihanuuksia kulki vastaan joka saarella



Vaniljapuskia