Keep calm and write a blog

Juuri näin. Blogin pitämisestä on tullut jo lähes koukuttava, superkiva juttu, sitä miettii joka päivä vaikkei höpistävää asiaa olisikaan.

Mulle ei ikinä tullut pieneen mieleenkään oman blogin kirjoittaminen. Ystävien maailmalle muutot ja jatkuvat harmittelut siitä että kuulumisten vaihdot ovat tosi satunnaisia, ja tunne siitä ettei tiedä mitä toisen päivittäisessä maailmassa tapahtuu. Tärkeiden ihmisten maailmassa. Vain tosi suuret ilot tai surut saivat tarttumaan puhelimeen. Huomasin että eri blogeja seuratessa tiedän tuikituntemattomien elämästä enemmän kuin ystävieni elämästä. Kovan suostuttelun lisäksi nämä asiat oli vaikuttimia sille että aloin kirjoittaa.

Pitkään aikaan en kertonut näiden muutaman ystävän lisäksi kenellekään tutulleni että hissukseen bloggailen. Ihan alussa en edes miehelle. Halusin tietää että missä mitassa tämä kiinnostaa blogilukijoita. Pikkuhiljaa olen siitä avautunut harvoille ja valituille kun blogivieraita onkin kertynyt, mutta edelleenkin kynnys sitä mainostaa on korkea. En ikinä olisi voinut arvata että sivuklikkailuja kertyy niin kivalla vauhdilla ja lukijoiksi liittyneitäkin on. Aivan mahtavaa! Mun pieni ja vaatimaton, toistaiseksi vielä vähän päämäärätönkin blogi. Huippukiitollinen ja so happy :)
Ja jokainen bloggari tietää miten onnelliseksi kommentit saavat, sitä tietää ettei ihan itsekseen täällä höpise! Comments make my day :)

Kun mies asiasta ensimmäisen kerran kuuli, hän ensimmäisenä arvaili että "se on varmaan joku asunvarastossa.blogspot.fi". Ehkä muutaman kerran olen siis näistä asumiskuvioihin liittyvistä turhautumisen tunteista kotona avautunut :) Ja tekstejä lukiessa kysyi että miksi aina hänet mainitessani en MIEHEN sijaan käytä IHANA MIEHENI...? Mun todella vaatimaton ihana mieheni ;) Näin meillä.

Hienoa huomata että uusia bloggareita syntyy tiuhaan. Nykyään itse uppoudun mieluiten mulle tuttujen ihmisten blogeihin, niihin 'salaisiin' sukulaisille ja ystäville luotuihin blogeihin, joissa käsitellään elämää astetta syvällisemmin. Ystävän reppureissu-blogi, ystävien elämää Down Under, kotiäidin/sisutuksen ammattilaisen elämää Pariisissa, perhe-elämää Miamissa ja yrittäjän elämää Los Angelesissa. Niihin pääsee aivan eri tavalla sisään kun tuntee ihmiset jotka niitä kirjoittelee. Kauniit ruoka- ja sisutusblogit täytyy tarkastaa päivittäin. Aktiivisesti kurkistelen muihinkin blogeihin, olen löytänyt todellisia helmiä! Inspiroivia, kauniita blogeja. On se addiktoivaa, I like! Kahviaddikti uppoutuu blogeihin mieluiten aamukahvin äärellä, ennen Hesaria. Se on päivän rauhallisin hetki.

Elämässä sattuu ja tapahtuu, iloisia ja surullisia asioita. Perhe, koti ja ystävät on rakkaimmat, ruoka seuraa heti perässä :) Arki on parasta, satunnainen arjen luxus tekee kaikesta vieläkin arvostettavampaa. Näistä täällä avaudun ja nolosti puran myös turhautumista asumiskuvioiden kiviseen tiehen, luultavasti vielä pitkään. Siitä syntyi nimikin, Rocky Road. Koska juuri silloin se tuntui oikealta, ja tuntuu vieläkin.

Ehkä pian voisi olla aika panostaa blogiin enemmänkin, ulkoisestikin. Ja joskus täytynee ihan kaivaa kamera käyttöön. Mobiililaitteilla otetut kuvat kun eivät tee millekään tai kenellekään oikeutta :) Minä anti-nörtti bitti-urpo täällä suunnittelen tällaisia. Things change, huh!

Toivottavasti viihdytte jatkossakin <3